Turvallisuuspolitiikka

ULKO- JA TURVALLISUUSPOLIITTINEN OHJELMA

JOHDANTO 

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on oltava Suomen itsenäisyyden sekä suomalaisten turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden turvaaminen. Tässä onnistuakseen Suomen on tarkasti seurattava ja tarpeen tullen reagoitava niin lähiympäristön kuin globaalinkin turvallisuusympäristön muutoksiin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan Suomi pyrkii ehkäisemään ja myös vastaamaan ulko- ja sisäpoliittisiin turvallisuusuhkiin. Ulkoisen turvallisuuden saralla Suomi paitsi ylläpitää rauhanomaisia suhteita ja parhaiten kansallista intressiään palvelevia sopimusjärjestelyitä, myös uskottavaa itsenäistä maanpuolustusta. Sisäisen turvallisuuden saralla Suomi torjuu rikollisuutta, terrorismia ja yhteiskuntaamme epävakauttavia tekijöitä.

Suomen suurimman ulko- ja turvallisuuspoliittisen uhan muodostaa nyt ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa Venäjä. Suomen tulee kaikissa tilanteissa perustaa päätöksentekonsa omaan kansalliseen etuunsa ja torjuttava ulkovaltojen painostusyritykset.

Ulkopolitiikka 

Suomen tulee ulkopolitiikassaan paitsi ehkäistä sotaa ja edistää rauhaa, myös uskaltaa edistää omia kansallisia intressejään. Ulkopoliittisilla areenoilla Suomen on toimittava suomalaisten edunvalvojana, sillä kukaan muu ei sitä puolestamme tee.

Kansallisten etujensa ohessa Suomi edustaa ulkopolitiikassaan laajempaa länsimaista arvoyhteisöä. Siksi Suomen on edistettävä maailmalla ihmisoikeuksien toteutumista ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Suomen ei tule ummistaa silmiään muidenkaan kansojen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden loukkauksilta.

Suomen ulkoisen turvallisuuden varmistamiseksi Suomen on välttämätöntä edistää suhteitaan muiden länsimaiden kanssa. Tämä tarkoittaa niin poliittista kuin sotilaallistakin yhteistyötä Suomelle tärkeiden ja luotettujen kumppanimaiden kanssa. Suomen tuleekin edistää ja syventää kahdenvälisiä kumppanuuksia sekä erityisesti Ruotsin kanssa tehtävää puolustusyhteistyötä. Yhteistyö Ruotsin ja Baltian maiden kanssa vakauttaa myös Suomelle elintärkeää Itämeren turvallisuusympäristöä, joka on heikentynyt menneen vuosikymmenen aikana.

Suomi ei voi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan luottaa autoritäärisiin ja omavaltaisesti toimiviin suurvaltoihin. Venäjä ja voimistuva Kiina muodostavat tulevaisuudessa yhä merkittävimmän sotilaallisen ja taloudellisen uhan paitsi Suomelle, myös läntiselle maailmalle ja läntisille arvoille.

Uhkien ja riskien minimoimiseksi Suomen ja länsimaiden on katkaistava epäterve riippuvuussuhteensa Venäjään ja Kiinaan. Mitä vapaampia olemme venäläisestä kaupasta, energiasta ja muista siteistä, sitä vapaampi Suomi on edistämään omia ulko- ja turvallisuuspoliittisia intressejään.

Ulkoinen turvallisuus 

Esitämme, että asevelvollisuus ulotetaan koskemaan myös naisia. Vaihtoehtomme turvaa pienentyvien ikäluokkien tuoman vajeen ja näin ollen ylläpitää sodan ajan vahvuutta pitkälle tulevaisuuteen. Samalla se poistaa asevelvollisuuteen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon kohdistuneen epäsuhdan. Uudistuksen yhteydessä on arvioitava tarkkaan kehityskohteita Norjasta ja erityisesti Israelista, jolla on entuudestaan laajaa kokemusta molempien sukupuolten kouluttamisesta kriisi- ja taistelutilanteisiin. Muutoksen tuomat kustannukset on huomioitava ja korvattava täysimääräisesti Puolustusvoimille.

Esitämme myös koulutusmäärien lisäämistä nykyisestä vuosittaisesta 21 000 henkilöstä n. 25 000 henkilöön. Puolustusvoimissa varusmieheksi koulutettavista henkilöistä ja heidän valitsemisesta vastaa kantahenkilökunta.  Niille ikäluokan putkessa oleville nuorille, joille ei asevelvollisuuden kautta löydy tehtäviä varusmiehenä, laitetaan käymään pakollinen valmiuskurssi, jonka kesto on vähintään kuusi (6) kuukautta. Valmiuskurssi korvaa nykymuotoisen siviilipalveluksen, joka on hyödytön ja tehoton maanpuolustuksen kannalta, eikä palvele yhteiskunnan tavoitetta osallistaa väestöä kriisiaikoihin.

Valmiuskurssi antaisi tulevaisuudessa jokaiselle suomalaiselle valmiudet toimia kriisien ja mahdollisen sodan aikana. Kurssilla jokainen oppisi hätäensiavun, valmius- ja puolustustilalain perusteet, huoltovarmuuden perusteet, aseenkäsittelyn perusteet sekä muut asiantuntijoiden tarpeellisiksi katsomat taidot. Jotta uudistus onnistuu, on tarpeen käydä laajaa yhteiskunnallista ja parlamentaarista keskustelua siitä, miten maanpuolustuksen kokonaisuus tulisi järjestää. Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan opettaa, että koko yhteiskunnalta edellytetään kykyä ja valmiutta toimia kriiseissä, ei vain sotilailta ja viranomaisilta.

Naisten roolia maanpuolustuksessa on lisättävä. Kutsunnat tulisi jatkossa järjestää molemmille sukupuolille, jotta naisten kiinnostus maanpuolustuksesta ja vapaaehtoisesta asepalveluksesta lisääntyisi. Tämä osaltaan sekä paikkaisi asevelvollisten määrällistä vajetta, jota ikäluokkien pieneneminen väistämättä aiheuttaa, että lisäisi naisten maanpuolustustahtoa.

Nykyinen siviilipalvelusjärjestelmä ei palvele toivotulla tavalla Suomea eikä yksilöä itseään. Siviilipalvelusta tulisikin uudistaa palvelemaan kriisiajan olosuhteita ja tehtäväkenttää. Kriisiaikana yhteiskunnassa on useita tehtäviä, jotka eivät ole sotilaallisia, mutta ovat silti välttämättömiä yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi. Siviilipalveluksen kokonaiskesto tulee olla minimissään nykyisten palvelusaikojen maksimi, jotta siviilipalveluksen houkuttelevuus ei lisääntyisi asepalveluksen suosion kustannuksella.

Puolustusvoimien suorituskyky kohtaa 2030-luvulle tultaessa ja sen jälkeisessä ajassa suuria haasteita, kun ilma- ja merivoimien suorituskykyä uudistetaan. Suomen on huolehdittava siitä, että Puolustusvoimien määrärahoja kasvatetaan. Puolustusvoimien on kyettävä vastaamaan tehokkaasti heikentyneeseen toimintaympäristöönsä sekä kasvaviin ylläpitokustannuksiin. Myös sisäilmaongelmista kärsivien kasarmien ja toimitilojen kunnostamista on kiiruhdettava.

Suomella tulee olla kyky puuttua ulkomaalaisten ja kaksoiskansalaisten kanssa tehtäviin maa-alue- ja kiinteistökauppoihin sekä omistuksiin, mikäli niiden arvioidaan voivan vaarantaa kansallisen turvallisuuden. Tällaisia ovat esimerkiksi sotilaskenttien, tutka-asemien, harjoitusalueiden, laivaväylien, tietoliikennemastojen ja asevarikkojen läheisyydessä sijaitsevat maa-alueet ja kiinteistöt.

Suomen on irtauduttava jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Sopimus ei palvele Suomen kaltaisen väkiluvultaan pienen, mutta pinta-alaltaan suuren valtion maanpuolustuksellisia tarpeita. Jalkaväkimiinojen kielto on jättänyt Suomen puolustukseen aukon, jota on paitsi kallista, myös haastavaa korvata vaihtoehtoisilla puolustusjärjestelmillä. Sopimuksesta irtautumisen yhteydessä Suomen on aloitettava miinojen tuotanto ja varastointi.

Suomen on panostettava huoltovarmuuteen ja energiaomavaraisuuteen. Energiariippuvuus arvaamattomista ulkovalloista erityisesti epävakaassa maailmantilanteessa muodostaa suuren turvallisuusriskin maallemme. Suomen tulee irtautua venäläisestä energiasta sekä nostaa kotimaisen energiatuotannon osuutta. Huoltovarmuuden takaamiseksi Suomen on myös pidettävä kiinni kotimaisesta ruoan ja turpeen tuotannosta.

Suomen on purettava Ahvenanmaan demilitarisointi. Samassa yhteydessä asevelvollisuus laajennetaan koskemaan myös ahvenanmaalaisia. Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus on historiallinen jäänne, joka on vaaraksi Suomen ulkoiselle turvallisuudelle. Suomi ei voi luottaa strategisesti merkittävän Ahvenanmaan demilitarisoitua asemaa kunnioitettavan sotatilassa. Täten demilitarisointi vain rampauttaa Suomen kykyä saarten puolustamiseen. Suomen on palautettava itselleen oikeus kaikkien alueidensa sotilaalliseen puolustamiseen ja lakkauttaa Venäjän Ahvenanmaan konsulaatti tarpeettomana.

Sisäinen turvallisuus 

Suomi on suomalaisten turvapaikka ja siksi meidän on huolehdittava myös sisäisestä turvallisuudestamme. Sisäisestä turvallisuudesta vastaavat erityisesti viranomaiset, jotka pyrkivät ehkäisemään rikollisuuden, terrorismin ja yhteiskunnallisen levottomuuden kaltaisia turvallisuutta heikentäviä ilmiöitä.

Suomessa on väkilukuun suhteutettuna merkittävästi vähemmän poliiseja kuin Euroopassa keskimäärin. Poliisin määrärahoja ja poliisien määrää on lisättävä, jotta viranomaisillamme olisi riittävät resurssit puuttua sisäisen turvallisuuden uhkiin. Pitkäjänteisen kehitystyön takaamiseksi on ajettava parlamentaarista ylivaalikautista päätöstä määrärahojen lisäämisestä. Myös poliisin vasteaikoja on parannettava, jotta viranomaisapu on saatavissa riittävän nopeasti.

Suomen on huolehdittava kriittisten toimintojensa kyberturvallisuudesta. Ulkomaisten kyberhyökkäysten uhka haastaa sisäistä ja pahimmassa tapauksessa myös ulkoista turvallisuuttamme. Kyberhyökkäykset voivat ilmetä tietomurtoina, iskuina palveluverkkoihin, elinkeinoelämän sabotointina tai suoraan poliittisiin päätöksentekijöihin kohdistuvana häirintänä. Suomen on aktiivisesti torjuttava näitä itsenäiseen toimintakykyymme kohdistuvia uhkia.

Suojelupoliisin resursseja on lisättävä. Humanitäärinen maahanmuutto sekä avoimien rajojen politiikka ovat kasvattaneet islamistisen ja jihadistisen terrorismin uhkaa Suomessa. Myös äärioikeistolaista ja äärivasemmistolaista liikehdintää, väkivaltaa ja terrorismia on torjuttava. Väkivaltaisen ääriliikehdinnän ja verkostojen muodostumisen torjuminen on paitsi viranomaisten, myös poliittisten päättäjien tehtävä.

Humanitäärinen maahanmuutto lieveilmiöineen onkin muodostanut huomattavan uhan Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Kansainväliset esimerkit osoittavat etenkin maahanmuuton kolmansista maista aiheuttavan peruuttamattomia ongelmia, joista radikalisoituminen on vain yksi esimerkki. Alati lisääntyvään asuinalueiden ghettoutumiseen, rinnakkaisyhteiskuntien kehittymiseen ja maahanmuuttajataustaisten jengiytymiseen on puututtava ajoissa paitsi viranomaisten, myös päättäjien toimesta. Maahanmuuton ongelmien ennaltaehkäisyssä avainroolissa on tiukempi maahanmuuttopolitiikka ja erityisesti humanitaarisen maahanmuuton lakkauttaminen.

Suomessa on tuhansia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja laittomasti maassa oleskelevia. Laittomasti maassa oleskelevien muodostamaan turvallisuusuhkaan vastatakseen Suomen on mahdollistettava sekä turvapaikkaa hakevien että kielteisen päätöksen saaneiden säilöönotto haku- ja palautusprosessien ajaksi. Säilöönotto ehkäisisi erityisesti kielteisen päätöksen saavien katoamisia ja edistäisi heidän palauttamistaan takaisin lähtömaihin. Suomen tulee myös edellyttää avustamiltaan lähtömailta palautettavien kansalaistensa vastaanottamista.

Rajaturvallisuus

Rajat viestivät suvereeniutta. Suomen on turvattava omia rajojaan paitsi ulkovaltojen sotilaalliselta uhalta, myös sisäistä turvallisuutta uhkaavilta tekijöiltä, kuten massasiirtolaisuudelta sekä erilaisilta rajaturvallisuutta heikentäviltä hybridioperaatioilta.

Vapaa liikkuvuus ja avoimien rajojen politiikka on osoittautunut virheeksi erityisesti humanitäärisen maahanmuuton osalta. Suomen on oltava tiukan paikan tullen valmis sulkemaan rajansa ja käännyttämään tulijat. Puutteellisen rajakontrollin tiedetään pahimmillaan johtaneen hallitsemattomiin siirtolaisvirtoihin sekä siirtolaisten hyväksikäyttöön ulkovaltojen hybridioperaatioissa. Toimivin tapa vastata näihin uhkiin on tiukentaa rajakontrollia sekä mahdollistaa nopea reagointi äkillisiin poikkeustilanteisiin.

Rajavalvonnan tiukentaminen iskisi myös kansainväliseen rikollisuuteen, joka hyödyntää ja hyväksikäyttää Euroopan unionin avoimien rajojen ja vapaan liikkuvuuden periaatteita. Keskeiset rajanylityspaikat on kyettävä sulkemaan tarvittaessa välittömästi, mikäli Suomen ja suomalaisten turvallisuus sitä edellyttää.

Suomen on erityisesti Euroopan unionin ulkorajamaana edistettävä tiukempaa valvontaa ja kontrollia kaikille EU:n sisä- ja ulkorajoille. Suomen etua palvelee nykyisten ja tulevien siirtolaisvirtojen pysäyttäminen niin omalla Venäjän vastaisella EU:n ulkorajallamme kuin Välimerelläkin.

Suomi osana Pohjois-Atlantin puolustusliittoa

Suomen tuleminen osaksi Naton täysjäsenyyttä tarkoittaa sitä, että enää Suomi ei vastaa vain omasta kansallisesta puolustuksestaan, vaan on tarvittaessa valmis auttamaan jokaista liittokunnan maata, mikäli ne joutuvat hyökkäyksen kohteeksi.

Katsomme, että Suomen tulee edistää Naton sisällä politiikkaa, joka velvoittaisi jokaista jäsenmaata huolehtimaan siitä, että oma kansallinen puolustus on kunnossa. Ukrainan sodan seurauksena länsimaissa on herätty ymmärtämään kansallisen puolustuksen merkitys, mutta sen pitkäaikaisista vaikutuksista politiikkatoimiin ei vielä ole riittävää näyttöä. Yhdysvaltain merkitys Eurooppalaisen puolustuksen tukijana on edelleen liian korkea, joka asettaa riskejä sekä haasteita Euroopan uskottavuudelle ja kyvykkyydelle vastata sotilaallisiin haasteisiin.

Suomi kuuluu Naton itäsiiven maihin sekä jakaa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa puolustusliiton Pohjoisen alueen turvallisuusvastuun. Erityisen tärkeää on, että Pohjoismaat koordinoivat yhdessä puolustusta ja pitävät Pohjoisen alueen vakaana. Kiinan ja Venäjän kiinnostus Arktisen alueen hyödyntämiseen on lisääntynyt viime vuosina ja myös tässä Suomella voi olla annettavaa. Suomalaisten tulee kuitenkin hyväksyä, että jäsenyys Natossa tarkoittaa sitä, että myös suomalaiset voivat joutua osaksi sotia, jotka eivät suoraan kosketa meitä. “Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” periaate tarkoittaa sitä kirjaimellisesti. Suomen kaltaisen maan kannalta on olennaista, että tätä periaatetta ollaan valmiita puolustamaan.