Sosi­aa­li- ja ter­veys­po­li­tiik­ka

Joh­dan­to

Suo­mi on yksi maa­il­man tur­val­li­sim­pia ja hyvin­voi­vim­pia yhteis­kun­tia. Samal­la kui­ten­kin mie­len­ter­vey­son­gel­mat, yksi­näi­syys ja syr­jäy­ty­mi­nen ovat entis­tä ylei­sem­piä kan­san­vit­sauk­sia. Tämän voi­daan osit­tain kat­soa ole­van seu­raus­ta sii­tä, miten yhteis­kun­nan moder­ni­soi­tu­mi­nen on muut­ta­nut yksi­löi­den suh­det­ta yhtei­söi­hin sekä yhteis­kun­taan.

Kau­pun­gis­tu­mi­sen, teol­lis­tu­mis­ke­hi­tyk­sen ja muut­to­liik­keen seu­rauk­se­na perin­teis­ten pai­kal­lis­kult­tuu­rien sekä suku- ja lähiyh­tei­sö­jen mer­ki­tys on vähen­ty­nyt. Myös hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den laa­jen­tu­mi­nen on vähen­tä­nyt ihmis­ten riip­pu­vuut­ta toi­sis­taan. Muu­tok­set ovat aset­ta­neet yksi­lön ase­maan, jos­sa hänen tär­kein tuken­sa ja tur­van­sa ovat entis­tä koros­tu­neem­min joko hänen omat yksi­löl­li­set valin­tan­sa ja voi­ma­va­ran­sa tai yhteis­kun­nan pal­ve­lut ja etuu­det.

Jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa vedo­taan tois­tu­vas­ti val­tion vas­tuuseen mitä eri­lai­sim­pien ihmi­se­lä­mään ja hyvin­voin­tiin liit­ty­vien ongel­mien rat­kai­si­ja­na. Toi­saal­la perään­kuu­lu­te­taan myös yksi­lön­va­pauk­sien ja -vas­tui­den perään vaa­ti­mal­la vähem­män hol­hous­ta ja val­tio­riip­pu­vuut­ta. Kui­ten­kin yksi­lö- ja suo­ri­tus­kes­kei­syy­den pai­nees­sa yhä nuo­rem­pia suo­ma­lai­sia palaa lop­puun jo perus­kou­lun jäl­keen.

Sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta on tar­kas­tel­ta­va tätä taus­taa vas­ten ja niin yksi­lön kuin val­tion vas­tuut on huo­mioi­ta­va. Näi­den sovit­ta­mi­nen yhteen on teh­tä­vä sosi­aa­li­ses­ti kes­tä­väl­lä taval­la. Lisäk­si on huo­mioi­ta­va huol­to­suh­teen, väes­tön­ke­hi­tyk­sen sekä talous­ti­lan­teen jul­ki­sel­le sek­to­ril­le aset­ta­mat reu­naeh­dot.

 

Vai­kut­ta­vaa ennal­taeh­käi­syä

Kun­tien ja hyvin­voin­tia­luei­den tuli­si panos­taa enem­män mata­lan kyn­nyk­sen lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­siin ja liik­ku­mi­sen edis­tä­mi­seen. Liik­ku­mat­to­muus aiheut­taa mer­kit­tä­viä ter­vey­son­gel­mia ja mil­jar­dien kus­tan­nuk­sia yhteis­kun­nal­le. Liik­ku­mi­sel­la on kiis­ta­ton yhteys myös mie­len­ter­vey­teen. Esi­mer­kik­si lii­kun­ta­lä­he­te-pal­ve­lua kehit­tä­mäl­lä voi­si ennal­taeh­käis­tä usei­den elin­ta­pa­sai­rauk­sien kehit­ty­mis­tä ja pahe­ne­mis­ta. Lää­kä­rin kir­joit­ta­mal­la lähet­teel­lä voi­si ohja­ta asiak­kaan esi­mer­kik­si kun­to­sa­lil­le tai ryh­mä­lii­kun­taan, joka oli­si mää­rä­ajan Kela-kor­vauk­sen pii­ris­sä.

Ter­vey­teen liit­ty­vää valis­tus­työ­tä tulee lisä­tä mer­kit­tä­väs­ti. Ter­veys­tie­don kou­luo­pe­tuk­sen lisäk­si valis­tus­työn tulee olla vai­kut­ta­vaa kam­pan­join­tia eri­tyi­ses­ti elin­ta­pa­sai­rauk­sien tor­ju­mi­sek­si. Vies­tin­näs­sä ja kam­pan­join­nin suun­nit­te­lus­sa tulee eri­tyi­ses­ti hyö­dyn­tää elin­ta­pan­sa radi­kaa­lis­ti kor­jan­nei­ta koke­mus­asian­tun­ti­joi­ta, joil­la on oma­koh­tais­ta koke­mus­ta asen­ne- ja elä­män­ta­pa­muu­tok­ses­ta. 

Mak­su­ton­ta ehkäi­syä ei tuli­si ulot­taa alai­käi­sis­tä nuo­ril­le aikui­sil­le. Alai­käis­ten ehkäi­sy­vä­li­neet tar­jot­tai­siin kou­lu­ter­vey­den­huol­lon kaut­ta. Suo­ma­lai­nen ehkäi­sy­va­lis­tus on hyväl­lä tasol­la ja ras­kau­den­kes­key­tys­ten mää­rä on las­ke­nut mer­kit­tä­väs­ti pit­käl­lä aika­vä­lil­lä, joten mak­su­ton­ta ehkäi­syä ei voi­da enää perus­tel­la ras­kau­den­kes­key­tyk­siä ennal­taeh­käi­se­vä­nä toi­me­na täy­si-ikäis­ten osal­ta.

Ter­vei­siin elä­män­ta­poi­hin tulee ohja­ta myös vero­tuk­sel­li­sin kei­noin entis­tä vah­vem­min huo­mioi­den samal­la koti­mais­ten ruu­an­tuot­ta­jien etu. Hait­ta­ve­roi­hin tulee lisä­tä niin kut­sut­tu ter­veys­ve­ro. Ter­veys­ve­rol­la ohjat­tai­siin kulut­ta­jia valit­se­maan vähem­män lisät­tyä soke­ria, suo­laa ja kovaa ras­vaa sisäl­tä­viä tuot­tei­ta ja mak­sa­maan ter­vey­del­le hai­tal­li­sis­ta tuot­teis­ta enem­män. Kas­vis­ten, hedel­mien ja vihan­nes­ten tuli­si puo­les­taan olla entis­tä kevyem­min vero­tet­tua sil­lä nii­den kulu­tus edis­tää kan­san­ter­vey­del­li­siä tavoit­tei­ta.

 

Mie­len­ter­veys­po­li­tii­kan vas­tat­ta­va nyky­ajan haas­tei­ta

Monen­lai­nen pahoin­voin­ti las­ten ja nuor­ten kes­kuu­des­sa on kas­va­nut räjäh­dys­mäi­ses­ti vii­me vuo­si­na. Moder­nin maa­il­man ilmiöil­lä, kuten äly­pu­he­li­mien ja sosi­aa­li­sen median käy­tön yleis­ty­mi­sel­lä on täs­sä oma roo­lin­sa. 

Sosi­aa­li­sen median pal­ve­lui­den toi­min­ta­lo­giikk­ka ja algo­rit­mit on tie­toi­ses­ti kehi­tet­ty mah­dol­li­sim­man kou­kut­ta­vik­si. Sovel­lus­ten välit­tö­mäl­le tyy­dy­tyk­sel­le perus­tu­va toi­min­ta­mal­li on myrk­kyä her­käs­sä kehi­tys­vai­hees­sa ole­vien las­ten ja nuor­ten aivoil­le. Tämä joh­taa net­ti­riip­pu­vuu­teen, kes­kit­ty­mis­ky­vyn heik­ke­ne­mi­seen ja kär­si­mät­tö­myy­den kas­vuun. Sosi­aa­lis­ten tai­to­jen kehit­ty­mi­nen kär­sii, kun suu­ri osa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta ikä­to­ve­rien kans­sa tapah­tuu net­tiyh­tey­den kaut­ta.

Tut­ki­mus­ten mukaan yhä nuo­rem­pa­na aloi­tet­tu sosi­aa­li­sen median käyt­tö on toden­nä­köi­ses­ti yksi mer­kit­tä­vim­mis­tä, ellei mer­kit­tä­vin, syy nuor­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mien yleis­ty­mi­seen. Nuo­ril­le hai­tal­li­seen sosi­aa­li­sen median kulut­ta­mi­seen on puu­tut­ta­va lain­sää­dän­nöl­li­sin kei­noin. Sisäl­lön­tuot­ta­mi­seen perus­tu­val­le sosi­aa­li­sel­le medial­le on sää­det­tä­vä 15 vuo­den suo­jai­kä­ra­ja, jon­ka nou­dat­ta­mis­ta on myös aktii­vi­ses­ti val­vot­ta­va. Sosi­aa­li­seen medi­aan tile­jä perus­ta­vien ikä tulee tar­kis­taa ja alle 15-vuo­tiai­den sosi­aa­li­sen median tile­jä suvait­se­vil­le pal­ve­lun­tar­joa­jil­le on mää­rät­tä­vä sak­ko­ja. On kui­ten­kin koros­tet­ta­va myös van­hem­pien vas­tuu­ta val­voa sitä, mitä hei­dän lap­sen­sa teke­vät äly­lait­teel­laan.

Yksi­näi­syy­den lisään­ty­mi­nen yhteis­kun­nas­sa lisää myös mie­len­ter­vey­son­gel­mia. Pit­kit­ty­nyt yksi­näi­syy­den tun­ne voi joh­taa esi­mer­kik­si masen­nuk­seen ja syr­jäy­ty­mi­seen. Sosi­aa­li- ja nuo­ri­so­pal­ve­lu­jen on täh­dät­tä­vä syr­jäy­ty­mi­sen ehkäi­syyn ja syr­jäy­ty­nei­den nuor­ten elä­män­hal­lin­nan kehit­tä­mi­seen esi­mer­kik­si etsi­vään nuo­ri­so­työ­hön ja elä­män­hal­lin­ta­val­men­nus­ten tar­joa­mi­seen panos­ta­mal­la. Nuo­ri­so­ti­loil­la ja -työn­te­ki­jöil­lä on tär­keä roo­li kas­vua tuke­van ilma­pii­rin mah­dol­lis­ta­mi­ses­sa nuo­ril­le, joil­le kotio­lo­suh­teet eivät sel­lais­ta tar­joa.

Ennal­taeh­käi­se­vien toi­mien lisäk­si mie­len­ter­veys­pal­ve­lui­den resurs­sit ja saa­ta­vuus on pyrit­tä­vä tur­vaa­maan eten­kin las­ten ja nuor­ten osal­ta, jot­ta avun pii­riin pää­see mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä ja koh­tuul­li­ses­sa ajas­sa. Kan­na­te­taan las­ten ja nuor­ten tera­pia­ta­kuun käyt­töön­ot­toa. Hen­ki­lös­tön riit­tä­vyy­den paran­ta­mi­sek­si psy­ko­te­ra­peu­tin kou­lu­tus tulee muut­taa mak­sut­to­mak­si. 

 

Tehoa ter­vey­den­huol­toon

Ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­verk­koa on täy­den­net­tä­vä kus­tan­nus­te­hok­kail­la rat­kai­suil­la, kuten digi­pal­ve­luil­la ja liik­ku­vil­la pal­ve­luil­la. Ter­veys­kes­kus­ten läh­tö­koh­tai­nen teh­tä­vä ei ole elin­voi­ma­po­li­tii­kan nimis­sä teko­hen­git­tää väes­tö­ka­dos­ta kär­si­viä paik­ka­kun­tia, vaan tuot­taa pal­ve­lut mah­dol­li­sim­man käy­tän­nöl­li­ses­ti ja talou­del­li­ses­ti kes­tä­väs­ti. Täl­löin niin asiak­kai­den kuin pal­ve­lui­den on mah­dol­li­suuk­sien mukaan kyet­tä­vä liik­ku­maan entis­tä enem­män.

Ter­veys­pal­ve­lui­den orga­ni­soin­nin tulee olla mah­dol­li­sim­man sel­ke­ää ja vir­ta­vii­vais­ta. Yli­mää­räi­siä joh­ta­ja- ja pääl­lik­kö­ta­so­ja tulee kar­sia ja pai­not­taa resur­soin­ti vähem­män vält­tä­mät­tö­mis­tä asian­tun­ti­ja­teh­tä­vis­tä entis­tä enem­män klii­ni­seen hoi­to­työ­hön. Poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mät tulee yhte­näis­tää kaik­kien hyvin­voin­tia­luei­den kes­ken.

Hoi­to­jo­no­ja on puret­ta­va tehok­kaas­ti. Pai­net­ta perus­ter­vey­den­huol­lon hoi­to­jo­nois­ta tulee pur­kaa korot­ta­mal­la Kela-kor­vauk­sia yksi­tyi­sel­lä puo­lel­la sekä lisää­mäl­lä pal­ve­luse­te­lei­den käyt­töä. Talou­del­li­ses­ti äärim­mäi­sen kal­lis vuo­kra­työ on kit­ket­tä­vä vuo­kra­työl­le ase­tet­ta­val­la hin­ta­ka­tol­la ja panos­ta­mal­la vaki­tuis­ten työn­te­ki­jöi­den rek­ry­toin­tiin esi­mer­kik­si rek­ry­toin­ti­li­sil­lä.

Ikään­ty­nei­den hoi­to on yksi suu­rim­mis­ta menoe­ris­tä sotes­sa, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta pal­ve­lui­den laa­tu ja saa­ta­vuus on hei­ken­ty­nyt. Pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mis­tä on vai­keut­ta­nut veron­mak­sa­jien ja hoi­ta­jien mää­rän las­ku suh­tees­sa hoi­det­ta­vien mää­rään, joka puo­les­taan on kas­va­nut. Ikään­ty­nei­den hoi­don krii­siä voi­daan lie­vit­tää luo­kit­te­le­mal­la pal­ve­lu­paik­ko­jen asuk­kaat hoi­to­tar­peen mukaan, jol­loin vähem­män hoi­toa tar­vit­se­vat ikäih­mi­set voi­daan ohja­ta pie­nem­mäl­lä hoi­ta­ja­mie­hi­tyk­sel­lä toi­mi­viin pal­ve­lu­paik­koi­hin. Pal­ve­lu­paik­ko­ja on kil­pai­lu­tet­ta­va, mut­ta samal­la on lisät­tä­vä val­von­taa lai­min­lyön­tien ennal­taeh­käi­se­mi­sek­si. Työ­voi­ma­pu­lan aika­na toteu­tet­ta­mis­kel­vot­to­miin hen­ki­lös­tö­mi­toi­tuk­siin on suh­tau­dut­ta­va kriit­ti­ses­ti, kos­ka ne hei­ken­tä­vät pal­ve­lui­den saa­ta­vuut­ta ja lisää­vät kus­tan­nuk­sia.

Ter­vey­den­huol­lon työn­te­ki­jöi­den kie­li­tai­dot­to­muus uhkaa poti­las­tur­val­li­suut­ta. Puut­teel­li­nen kie­li­tai­to voi joh­taa hoi­to­vir­hei­siin, min­kä vuok­si ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lös­tön kie­li­tai­to­vaa­ti­muk­sia tulee nos­taa.

 

Sote-alan työ­voi­ma­pu­la on hoi­det­ta­va

Sosi­aa­li­huol­los­sa ja ter­vey­den­huol­los­sa on kym­me­nien tuhan­sien työn­te­ki­jöi­den vaje, mikä hei­ken­tää pal­ve­lui­den laa­tua ja lisää hen­ki­lös­tön kuor­mi­tus­ta. Samaan aikaan moni alan työn­te­ki­jä muut­taa ulko­mail­le parem­man toi­meen­tu­lon ja työ­olo­jen peräs­sä. Alan veto­voi­man palaut­ta­mi­nen vaa­tii muu­tok­sia niin kou­lu­tuk­seen kuin työ­elä­mään.

Kou­lu­tuk­ses­sa on täh­dät­tä­vä tule­van työ­pai­kan löy­ty­mi­seen jo opis­ke­lu­vai­hees­sa. Oppi­lai­tos­ten ja työ­nan­ta­jien välis­tä yhteis­työ­tä on syven­net­tä­vä ja har­joit­te­lui­den työ­noh­jaus­ta on yhte­näis­tet­tä­vä saman­ta­soi­sen työs­sä oppi­mi­sen takaa­mi­sek­si. Har­joit­te­lun aikai­sen toi­meen­tu­lon tur­vaa­mi­nen ei vaa­di pal­kan mak­sa­mis­ta kai­kil­le har­joit­te­li­joil­le, vaan tuki tulee koh­den­taa heil­le, joil­le koi­tuu koh­tuut­to­mia kus­tan­nuk­sia esi­mer­kik­si majoi­tuk­ses­ta tai mat­kus­ta­mi­ses­ta vie­raal­la paik­ka­kun­nal­la ole­vaan työ­paik­kaan. Hoi­ta­ja- ja lää­kä­ri­kou­lu­tus­ten aloi­tus­paik­ko­ja on lisät­tä­vä. Paik­ko­ja lisä­tes­sä on kui­ten­kin pidet­tä­vä kiin­ni kou­lu­tet­ta­van työ­voi­man laa­dus­ta, jon­ka vuok­si hoi­to­hen­ki­lös­tön kou­lu­tus­oh­jel­miin on palau­tet­ta­va pakol­li­nen sovel­tu­vuus­koe.

Työn­te­ki­jöi­den työ­hy­vin­voin­tia voi­daan kohen­taa osal­lis­ta­mal­la työn­te­ki­jöi­tä enem­män työ­vuo­ro­suun­nit­te­luun ja kehit­tä­mäl­lä sote-joh­ta­mis­ta hen­ki­lös­töä huo­mioi­vam­mak­si. Kir­jal­li­sen työn mää­rää tuli­si vähen­tää ja antaa heil­le mah­dol­li­suus kes­kit­tyä var­si­nai­seen asia­kas­työ­hön, jol­loin var­si­nai­sen hoi­to­työn ulko­puo­li­sia työ­teh­tä­viä hoi­ta­maan voi­daan pal­ka­ta esi­mer­kik­si osas­ton­sih­tee­rei­tä. Alan tur­val­li­suut­ta on lisät­tä­vä kiris­tä­mäl­lä sote-työn­te­ki­jöi­hin työs­sä koh­dis­tu­vien väki­val­ta­ri­kos­ten ran­gais­tuk­sia. Yhteis­kun­nal­li­ses­ti tär­keän hoi­va­työn ammat­ti­lais­ten on myös saa­ta­va työn­sä vaa­ti­vuut­ta parem­min vas­taa­vaa palk­kaa. Hoi­ta­jien palk­ka­ta­soa onkin koro­tet­ta­va kil­pai­lu­ky­kyi­sem­mäk­si vas­taa­maan mui­ta Poh­jois­mai­ta, talou­del­li­set rea­li­tee­tit huo­mioi­den.

Työ­pe­räi­ses­sä maa­han­muu­tos­sa on vel­voi­tet­ta­va Suo­meen saa­pu­vat sote-työn­te­ki­jät jää­mään Suo­meen töi­hin mää­rä­ajak­si saa­tu­aan EU-/ETA-alu­eel­la kel­paa­van ammat­ti­pä­te­vyy­den.

 

Vas­tuul­lis­ta päih­de­po­li­tiik­kaa

Päih­de­po­li­tii­kan pain­opis­tee­nä on päih­deon­gel­mien ennal­taeh­käi­sy ja hoi­ta­mi­nen. Päih­de­va­lis­tus­työ­tä on lisät­tä­vä kou­luis­sa ja päih­de­va­lis­tuk­ses­sa on hyö­dyn­net­tä­vä enti­siä ongel­ma­käyt­tä­jiä koke­mus­asian­tun­ti­joi­na, jot­ka voi­vat valis­taa nuo­ria omil­la koke­muk­sil­laan. Kun­tou­tus­te­ra­pian tuli­si olla mah­dol­lis­ta myös päih­deon­gel­mai­sil­le, vaik­ka he eivät kyke­ni­si irtaan­tu­maan päih­tei­den käy­tös­tä heti hoi­don alus­sa. Ajan mit­taan päih­teet­tö­myyt­tä tuli­si edel­lyt­tää osa­na tera­pi­aa. 

Huu­mei­den käyt­tö­huo­nei­ta ei tule perus­taa, sil­lä se käy­tän­nös­sä sal­li­si lait­to­mien päih­tei­den käy­tön jul­kis­ra­hoit­tei­ses­ti. Käyt­tö­huo­neet toi­mi­si­vat myös otol­li­se­na paik­ka­na huu­me­kaup­piail­le etsiä uusia asiak­kai­ta, sil­lä päih­tei­den käyt­tä­jät ohjau­tui­si­vat käyt­tö­huo­neil­le. Käyt­tö­huo­nei­den sijaan päih­de­työn tuli­si pai­not­tua päih­deon­gel­mais­ten koh­taa­mi­seen kadul­la ja hei­dän ohjaa­mi­seen asian­mu­kai­seen hoi­toon. Huu­mausai­nei­den kor­vaus­hoi­dos­sa tuli­si kiel­tää jat­ku­va huu­mei­den oheis­käyt­tö, sil­lä val­tio tar­jo­aa jo kor­vaa­van aineen. Opioi­di­kor­vaus­hoi­toa on tar­jot­ta­va kai­kil­le sitä tar­vit­se­vil­le suo­nen­si­säis­ten sai­rauk­sien ja ylian­nos­tus­ten ennal­taeh­käi­se­mi­sek­si.

Pit­käl­lä aika­vä­lil­lä päih­de­po­liit­tis­ten rat­kai­su­jen tulee ohja­ta niin lail­lis­ten kuin lait­to­mien päih­tei­den käy­tön vähen­tä­mi­seen. Alko­ho­lin ja tupa­kan vero­tuk­sen tuli­si kom­pen­soi­da nii­den käy­tös­tä aiheu­tu­via kus­tan­nuk­sia ter­vey­den­huol­lol­le. Nuus­kan osal­ta tämä ei toteu­du, sil­lä sen käyt­tö on Suo­mes­sa sal­lit­tu, mut­ta myyn­ti kiel­let­ty, jol­loin myyn­ti- ja vero­tu­lot ajau­tu­vat Suo­men ulko­puo­lel­le. Nykyi­sen myyn­ti­kiel­lon sijaan nuus­kan myyn­ti tuli­si suo­raan lail­lis­taa.

Huu­me­kau­pas­ta on tuo­mit­ta­va anka­ram­min kuin käyt­tö­ri­kok­ses­ta eten­kin, kun kysees­sä on huu­mei­den myyn­ti alai­käi­sil­le. Lait­to­mien päih­tei­den käyt­töön oma­toi­mi­ses­ti apua hake­vil­le tuli­si tar­jo­ta apua ilman vaa­raa van­keus­ran­gais­tuk­ses­ta. H-mer­kin­nän tuli­si olla lyhyt­kes­toi­sem­pi tapauk­sis­sa, jos­sa esi­mer­kik­si nuo­ri on jää­nyt kiin­ni huu­mei­den kokei­lus­ta ja on yhteis­työ­ky­kyi­nen. Kan­na­bik­sen dekri­mi­na­li­soin­ti tai lail­lis­ta­mi­nen ei ole kan­nat­ta­vaa, sil­lä kiel­lon pur­ka­mi­nen vies­ti­si kan­na­bik­sen käy­tön puo­les­ta ja lisäi­si viih­de- sekä ongel­ma­käyt­töä. Kan­na­bik­sen lail­lis­ta­neis­sa mais­sa puo­les­taan näh­dään uusia rajoi­tuk­sia käyt­töön tai paluu­ta ei-lää­ke­tie­teel­li­sen kan­na­bik­sen kiel­toon.  

 

Tie­de­vas­tai­suus pois ter­vey­den­huol­los­ta

Eri­lai­set “poliit­ti­ses­ti val­veu­tu­neet” akti­vis­min muo­dot pyr­ki­vät vai­kut­ta­maan jul­ki­seen ter­vey­den­huol­toon, vir­ka­mie­hiin ja päät­tä­jiin kult­tuu­rin muu­tok­sen kaut­ta. Akti­vis­tien tie­teel­li­ses­ti puut­teel­li­sel­le näy­töl­le perus­tu­vat pyr­ki­myk­set aiheut­ta­vat pahim­mil­laan pysy­vää vahin­koa ter­vey­son­gel­mis­ta kär­si­vil­le.

Yksi näis­tä lii­keh­din­nöis­tä on liha­vuusak­ti­vis­mi. Liha­vuus on Suo­mes­sa kan­san­sai­raus. Liha­vuu­den aiheut­ta­mien ter­veys­hait­to­jen vähät­te­ly ja suo­ra­nai­nen kiis­tä­mi­nen jou­dut­ta­vat ongel­maan puut­tu­mis­ta. Asian­tun­ti­joi­den ei tuli­si jou­tua pel­kää­mään yli­pai­non aiheut­ta­mien ter­veys­ris­kien puheek­si otta­mis­ta. Ter­vey­den­huol­lon asian­tun­ti­joi­den ja hoi­to­hen­ki­lös­tön tulee teh­dä aktii­vis­ta työ­tä tor­juak­seen lää­ke­tie­teen vas­tai­nen ja ihmi­sen ter­veyt­tä vaa­ran­ta­va mie­li­pi­de­vai­kut­ta­mi­nen.

Suku­puo­li­dys­fo­ria on yksi vaka­vim­mis­ta nuo­ri­soa vai­vaa­vis­ta sosio­gee­ni­sis­tä kul­ku­tau­deis­ta. Fyy­si­ses­ti sekä hen­ki­ses­ti kehit­ty­vien las­ten ja nuor­ten iden­ti­teet­ti on vie­lä kyp­sy­mä­tön, jol­loin on vas­tuu­ton­ta vah­vis­taa alai­käi­sen suku­puo­li­dys­fo­ri­aa juri­di­sin toi­min tai suo­rit­taa peruut­ta­mat­to­mia hor­mo­naa­li­sia tai kirur­gi­sia toi­men­pi­tei­tä. Jul­ki­sin varoin kus­tan­net­tu­jen hoi­to­jen tulee olla aina lää­ke­tie­teel­li­sen har­kin­nan mukai­sia. Itse­diag­no­soin­ti ei voi olla perus­te hoi­don aloit­ta­mi­sel­le eikä mur­ro­siän alkua estä­viä hor­mo­nies­to­lääk­kei­tä tule mis­sään olo­suh­teis­sa myön­tää alai­käi­sil­le. 

Näi­den lisäk­si on puu­tut­ta­va eri­tyi­ses­ti sosi­aa­li­ses­sa medias­sa leviä­viin usko­mus­hoi­toi­hin eli puos­ka­roin­tiin, sil­lä tie­tee­seen perus­tu­mat­to­mien “hoi­to­jen” har­haan­joh­ta­va mark­ki­noin­ti voi pahim­mil­laan pahen­taa poti­laan sai­raut­ta tai itses­sään aiheut­taa täl­le hen­gen­vaa­ran. Suo­meen on sää­det­tä­vä Ruot­sin tapaan puos­ka­ri­la­ki, jot­ta vain lail­lis­te­tut amma­tin­har­joit­ta­jat voi­vat hoi­taa alai­käi­siä tai vaka­vas­ti sai­rai­ta.