Kie­li- ja kult­tuu­ri­po­li­tiik­ka

Yksi kie­li, yksi mie­li

Perus­suo­ma­lai­sen Nuo­ri­son kie­li­po­li­tii­kan läh­tö­koh­ta­na on Johan Vil­helm Snell­ma­nin “yksi kie­li, yksi mie­li” -peri­aa­te. Ajam­me suo­men­mie­li­syy­den perin­net­tä kun­nioit­taen suo­men kie­len kan­sal­lis­ta hege­mo­ni­aa: suo­men­kie­li­sil­lä on oikeus saa­da pal­ve­lua suo­mek­si kaik­kial­la maas­sa eikä muil­la kuin suo­men­kie­li­sil­lä kun­nil­la ole oikeut­ta yksi­kie­li­syy­teen. Ruot­sis­ta tulee luo­pua toi­se­na kan­sal­lis­kie­le­nä, vaik­ka alu­eel­li­nen kak­si­kie­li­syys säi­ly­tet­täi­siin aidos­ti kak­si­kie­li­sil­lä alueil­la. Ruot­sin kie­len ase­ma Suo­men toi­se­na viral­li­se­na kie­le­nä ei vas­taa nyky­ajan suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan vaa­ti­muk­sia eikä siten tar­ve sen säi­lyt­tä­mi­ses­tä toi­se­na pakol­li­se­na vir­ka­kie­le­nä ole val­ta­kun­nal­li­ses­ti enää tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta. 

Kan­na­tam­me ruot­sa­lai­sen impe­ria­lis­min perin­nök­si jää­neen pak­ko­ruot­sin ope­tuk­ses­ta sekä vir­ka­mies­ruot­sin vaa­ti­muk­ses­ta luo­pu­mis­ta. Mie­les­täm­me kou­luis­sa tuli­si olla ainoas­taan yksi pakol­li­nen vie­ras kie­li, jon­ka opis­ke­lus­ta on hyö­tyä amma­tin­va­lin­nas­ta riip­pu­mat­ta. Suo­men kie­len ope­tuk­sen tulee säi­lyä pakol­li­se­na vie­ras­kie­li­sil­le, sil­lä yhte­näi­nen kan­sa tar­vit­see yhte­näi­sen kie­len. 

Kat­som­me, että kun­ta voi pysyä kak­si­kie­li­se­nä, mikä­li sen väes­tös­tä yli kym­me­nes­osa puhuu äidin­kie­le­nään ruot­sia. Tämä ei kui­ten­kaan kos­ke nii­tä kun­tia, jois­sa asuu mer­kit­tä­vä suo­men­su­kui­nen vähem­mis­tö, vaan täl­löin kak­si­kie­li­syys pitää säi­lyt­tää vaik­ka toi­sen kie­len puhu­jien osuus oli­si pie­nem­pi­kin. Kan­na­tam­me myös, ettei kun­ta voi enää pysyä yksi­kie­li­ses­ti ruot­sin­kie­li­se­nä, sil­lä Suo­mes­sa pitää saa­da suo­men­kie­li­siä pal­ve­lu­ja tasa­ver­tai­ses­ti kaik­kial­la. Lisäk­si haluam­me pois­taa kun­nil­ta mah­dol­li­suu­den sää­tää itsen­sä kak­si­kie­li­sek­si, vaik­ka siel­lä ei asui­si­kaan mer­kit­tä­vää kie­li­vä­hem­mis­töä. 

Rikas kie­lem­me on itsei­sar­vo, jota tulee vaa­lia. Kan­sal­lis­val­tio on sääs­tä­nyt mei­dät suku­lais­kiel­tem­me koh­ta­lol­ta, mut­ta suo­men yleis­kiel­tä tulee huol­taa, jot­ta seu­raa­vat­kin suku­pol­vet puhu­vat suo­mea. Suh­tau­dum­me kon­ser­va­tii­vi­ses­ti uuteen sanas­toon: lai­na­sa­nat ovat luon­nol­li­nen osa kiel­tä, mut­ta emme kai­paa yli­mää­räi­siä vie­ras­sa­no­ja kor­vaa­maan jo ole­mas­sa ole­vaa sanas­toa, vaan uut­ta sanas­toa tulee ottaa käyt­töön tar­peen mukaan. Kat­som­me myös, että Suo­mes­sa kir­jas­toil­la on mer­kit­tä­vä roo­li kie­lem­me elin­voi­mai­suu­den säi­lyt­tä­mi­ses­sä ja sik­si kan­na­tam­me kir­jas­to­ver­kon säi­lyt­tä­mis­tä ja kehit­tä­mis­tä. Tule­vai­suu­des­sa kir­jas­to­pal­ve­luis­sa tuli­si hyö­dyn­tää digi­ta­li­saa­tion tuo­mia mah­dol­li­suuk­sia. 

Yksi kie­len säi­ly­mi­sen edel­ly­tyk­sis­tä on se, että kiel­tä pys­ty­tään käyt­tä­mään jokai­sen taval­li­ses­sa arkie­lä­mäs­sä. Sik­si on tär­ke­ää, että suo­men­kie­li­set pal­ve­lut on tur­vat­tu koko maas­sa. Moni­kult­tuu­ri­suus on aja­nut pää­kau­pun­ki­seu­dun tilan­tee­seen, jos­sa esi­mer­kik­si osas­sa ravin­to­loi­ta ja tak­si­pal­ve­lu­ja on mah­do­ton­ta asioi­da suo­mek­si. Työn­te­ki­jöi­den puut­teel­li­sen suo­men kie­len tai­don vuok­si asioin­ti­kie­li on englan­ti, joka taas ruok­kii englan­nin vai­ku­tus­ta suo­men kie­leen. Eri­tyi­sen tär­ke­ää on säi­lyt­tää mah­dol­li­suus suo­men­kie­li­seen asioin­tiin jul­ki­sen sek­to­rin pal­ve­luis­sa. Esi­mer­kik­si ter­vey­den­huol­lon asia­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä työs­ken­te­le­vien on osat­ta­va antaa pal­ve­lua suju­val­la suo­mel­la, jot­ta poti­las­tur­val­li­suus voi­daan taa­ta.

Suo­men kie­len tai­don vaa­ti­mi­nen on myös osa parem­paa maa­han­muut­to­po­li­tiik­kaa. Maa­han­muut­ta­jil­le ase­tet­tu kie­li­tai­to­vaa­ti­mus kos­kee täl­lä het­kel­lä sekä ruot­sin että suo­men kiel­tä ja sen tuli­si­kin jat­kos­sa kat­taa vain suo­men kie­len osaa­mi­nen. Maa­han­muut­ta­jis­ta ei voi tul­la aktii­vi­sia suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan jäse­niä, jos he eivät osaa riit­tä­väs­ti suo­men kiel­tä. 

○ yli 10% väes­tös­tä puhuu äidin­kie­le­nään ruot­sia tai saa­mea 

○ kun­ta on aina suo­men­kie­li­nen, vaik­ka suo­men­kie­lis­ten osuus alit­taa 10% rajan – näin tur­va­taan suo­men­kie­li­set pal­ve­lut koko maas­sa 

○ kun­nil­ta pois­te­taan mah­dol­li­suus mää­rit­tää itsen­sä kak­si­kie­li­sek­si 

○ ole­mas­sa ole­vaa sanas­toa ei tule kor­va­ta vie­ras­kie­li­sil­lä lai­na­sa­noil­la
○ uut­ta sanas­toa tulee ottaa käyt­töön vain tar­vit­taes­sa 

Suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria on tuet­ta­va 

Kult­tuu­rit eivät elä pel­käs­tään nii­den säi­lyt­tä­mi­sel­lä, vaan nii­den tulee myös kehit­tyä. Kult­tuu­rim­me erot­taa mei­dät muis­ta kan­sois­ta ja tekee Suo­mes­ta ja suo­ma­lai­sis­ta ainut­laa­tui­sia. Sen takia kult­tuu­ria on perus­tel­tua tukea myös jul­ki­sin varoin. Tukea tulee koh­dis­taa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria ja kan­sal­lis­ta itse­tie­toi­suut­ta edis­tä­vil­le tai­tei­li­joil­le ja jär­jes­töil­le. Tai­tei­li­joi­den tuki tulee suh­teut­taa hei­dän työn­sä tuot­ta­mi­seen kulu­vaan aikaan ja vai­vaan: Näin tuet saa­daan koh­dis­tet­tua sel­lai­seen tai­tee­seen, jon­ka tuot­ta­mi­nen on ver­rat­ta­vis­sa työ­hön. Tämä antaa ihmi­sil­le laa­jem­mat mah­dol­li­suu­det tuot­taa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria. Kult­tuu­ri­jär­jes­tö­jen tuet tulee koh­dis­taa hyö­ty­jen mukai­ses­ti. Suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria, suo­mea tai suo­men­su­kui­sia vähem­mis­tö­kie­liä (saa­me ja kar­ja­la) edis­tä­viä jär­jes­tö­jä voi­daan pitää yleis­hyö­dyl­li­si­nä ja rahal­li­ses­ti kan­na­tet­ta­vi­na tuki­koh­tei­na. Sen sijaan vie­ras­kie­lis­ten yhtei­sö­jen tuke­mi­nen, joi­den tar­koi­tus on edis­tää moni­kult­tuu­ri­suut­ta maas­sam­me, ei ansait­se rahal­lis­ta tukea suo­ma­lais­ten veron­mak­sa­jien kus­tan­nuk­sel­la. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so pitää Yleis­ra­dion ase­maa kes­kei­se­nä suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin kan­nal­ta. Yle toi­mii tär­keä­nä kana­va­na suo­ma­lai­sel­le uuti­soin­nil­le ja doku­men­teil­le, tv-sar­joil­le, elo­ku­vil­le sekä poliit­ti­sil­le ajan­koh­tais­oh­jel­mil­le. Toi­saal­ta Ylen välit­tä­män tie­don riip­pu­mat­to­muut­ta sekä Ylen tuot­ta­mien ohjel­mien puo­lu­eet­to­muut­ta sekä yhteis­kun­nal­lis­ta hyö­dyl­li­syyt­tä voi­daan perus­tel­lus­ti kysee­na­lais­taa. Var­si­nais­ten asia­si­säl­tö­jen­sä lisäk­si Yle tuot­taa run­saas­ti myös kevyem­piä viih­de­si­säl­tö­jä, joi­den kus­tan­ta­mis­ta vero­va­roin on arvioi­ta­va kriit­ti­ses­ti. Suo­ma­lai­nen kult­tuu­ri ei rii­pu yksin Yles­tä ja jul­ki­sis­ta varois­ta, vaan myös kau­pal­li­set toi­mi­jat tuot­ta­vat mark­ki­naeh­toi­ses­ti suo­ma­lais­ta viih­det­tä, asiaoh­jel­mia ja kult­tuu­ria. Sii­nä mis­sä Yle tukee­kin suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria vero­va­roin, se saman­ai­kai­ses­ti myös häi­rit­see mark­ki­noi­ta ja kau­pal­lis­ten toi­mi­joi­den mah­dol­li­suuk­sia vas­taa­vien sisäl­tö­jen tuot­ta­mi­seen ilman veron­mak­sa­jiin koh­dis­tu­vaa pak­koa. Näke­myk­sem­me mukaan Yleis­ra­dion tuli­si koh­den­taa tuo­tan­ton­sa koti­mai­seen sisäl­töön, uuti­soin­tiin, doku­ment­tei­hin ja ajan­koh­tais­oh­jel­miin. Täl­löin vero­ra­hoil­le saa­daan enem­män vas­ti­net­ta, jol­loin Ylen bud­jet­tia voi­daan supis­taa nykyi­ses­tä. 

Paluu perin­teik­kää­seen raken­ta­mi­seen

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so halu­aa näh­dä paluun perin­tei­seen ark­ki­teh­tuu­riin, joka poh­jau­tuu klas­si­siin kau­neusi­han­tei­siin, kuten sym­met­ri­aan ja har­mo­ni­aan. Näi­tä peri­aat­tei­ta nou­dat­ta­vat raken­nuk­set ovat tasa­pai­noi­sia ja miel­lyt­tä­viä kat­soa, luo­den tilo­ja, jois­sa ihmi­set viih­ty­vät ja tun­te­vat olon­sa tur­val­li­sek­si. Sym­met­ri­nen ja har­mo­ni­nen ark­ki­teh­tuu­ri tuo esiin vakau­den ja jat­ku­vuu­den tun­teen. Moder­ni ark­ki­teh­tuu­ri on usein etään­ty­nyt kan­sal­li­sen iden­ti­tee­tin ja yhtei­söl­li­syy­den tun­tees­ta, luo­den ympä­ris­tö­jä, jot­ka eivät hei­jas­ta kan­sam­me arvo­ja tai his­to­ri­aa. Mei­dän näke­myk­sem­me mukaan raken­nus­ten tulee olla enem­män kuin vain toi­min­nal­li­sia tilo­ja; nii­den on myös tuo­tet­ta­va esteet­tis­tä nau­tin­toa ja hei­jas­tet­ta­va yhteis­kun­nan hen­keä. 

Perin­tei­nen ark­ki­teh­tuu­ri koros­taa myös kes­tä­vien ja laa­duk­kai­den mate­ri­aa­lien käyt­töä sekä käsi­työ­tai­to­ja. Me kan­na­tam­me koti­mai­sis­ta ja luon­non­mu­kai­sis­ta mate­ri­aa­leis­ta, kuten puus­ta ja kives­tä, raken­net­tu­jen raken­nus­ten suo­si­mis­ta. Eten­kin puu­ra­ken­ta­mi­nen on myös ympä­ris­töys­tä­väl­lis­tä sen sitoes­sa hiil­tä ja toi­saal­ta kor­vaa­mal­la suu­ri­pääs­töis­tä beto­ni- ja teräs­tuo­tan­toa. Kor­ke­aa raken­ta­mis­ta tuli­si vält­tää, kos­ka mata­la kau­pun­ki­pro­fii­li takaa, että kadut saa­vat luon­non­va­loa. Suo­mes­sa on erit­täin pal­jon tilaa väki­lu­kuun näh­den, joten eri­tyis­tä tar­vet­ta mas­sii­vi­sil­le raken­nuk­sil­le ja pil­ven­piir­tä­jil­le ei ole. Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so tah­too myös suo­jel­la his­to­rial­lis­ta raken­nus­kan­taa ja perin­teis­tä kau­pun­ki­ku­vaa. Van­ho­ja arvo­ra­ken­nuk­sia pur­ka­mal­la, Turun tau­din hen­ges­sä, on aiheu­tet­tu mit­ta­vaa vahin­koa sekä suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ri­his­to­rial­le ja kau­pun­kiem­me viih­ty­vyy­del­le.

Käve­ly­kel­poi­ses­sa kau­pun­gis­sa kes­kei­set pal­ve­lut eivät ole kes­ki­tet­ty­jä yksit­täi­siin kaup­pa­kes­kuk­siin, vaan kes­kus­tan ja asui­na­luei­den elin­voi­maa yllä­pi­de­tään pal­ve­lui­den pai­kal­li­sel­la hajaut­ta­mi­sel­la. Pai­kal­li­set pal­ve­lut ja kivi­jal­ka­myy­mä­lät myös ohjaa­vat ihmi­siä liik­ku­maan lyhyi­tä mat­ko­ja aktii­vi­sem­min, kun kaik­ki ei löy­dy park­ki­pai­kan edes­tä.

Kui­ten­kin eri liik­ku­mis­muo­to­ja käy­te­tään monen­lai­siin tar­pei­siin ja sik­si niil­le on pyrit­tä­vä takaa­maan yhtä­läi­set mah­dol­li­suu­det. Yksi­tyi­sau­toi­lu on vält­tä­mät­tö­myys haja-asu­tusa­lueil­la, mikä tulee huo­mioi­da pie­nem­piä seu­tu­ja kehit­täes­sä. Eri­tyi­ses­ti mitä suu­riin kau­pun­kei­hin tulee, ei autoi­lua tule han­ka­loit­taa vain han­ka­loit­ta­mi­sen vuok­si. Jul­ki­sen lii­ken­teen ja pyö­rä­tie­ver­kos­ton kehit­tä­mi­nen ohjaa kau­pun­ki­liik­ku­mis­ta kes­tä­väm­pään ja ter­veel­li­sem­pään suun­taan, kun suo­si­taan hil­jai­sem­pia ja aktii­vi­sem­pia liik­ku­mis­muo­to­ja. Hil­jai­suus myös osal­taan edis­tää asuk­kai­den viih­ty­vyyt­tä. 

Vihe­ra­luei­den mer­ki­tys kau­pun­ki­viih­ty­vyy­del­le koros­tuu enti­ses­tään Suo­mes­sa, jos­sa luon­to on olen­nai­nen osa kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä. Tämän vuok­si kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­sa tulee aina ottaa huo­mioon asuk­kai­den tar­ve luon­non­lä­hei­syy­teen. Veh­reät puis­tot ja met­si­köt kau­pun­kien kes­kus­tois­sa mah­dol­lis­ta­vat luon­nos­sa liik­ku­mi­sen ja vir­kis­täy­ty­mi­sen, vaik­ka ympä­ril­lä oli­si­kin kau­pun­kia­luet­ta. Puis­to­jen yhtey­teen voi­daan myös raken­taa esi­mer­kik­si leik­ki- ja kun­toi­lu­vä­li­nei­tä, mit­kä toi­mi­vat veto­nau­loi­na kai­ke­ni­käi­sil­le käyt­tä­jil­le. 

Vel­jes­kan­so­ja var­jel­ta­va 

Suo­men koros­ta­mi­nen maam­me pää­kie­le­nä on tär­ke­ää, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta meil­lä on vel­vol­li­suus var­jel­la vel­jes- ja suku­lais­kan­so­ja alu­eel­lam­me, sil­lä joh­dam­me suo­ma­lais­ta haa­raa suo­ma­lais-ugri­lai­ses­sa kie­li­per­hees­sä. Perus­tam­me kie­li­po­liit­ti­sen mal­lim­me Ruot­sin mal­liin: pää­kie­le­nä toi­mi­si suo­mi ja viral­li­nen vähem­mis­tö­kie­len ase­ma myön­net­täi­siin ruot­sil­le, saa­mel­le ja kar­ja­lal­le. Lisäk­si myön­täi­sim­me suo­ma­lai­sel­le viit­to­ma­kie­lel­le viral­li­sen vähem­mis­tö­kie­len ase­man. Nämä kie­let ovat Suo­mel­le his­to­rial­li­ses­ti mer­kit­tä­viä, jol­loin nii­den suo­je­lu on oikeu­tet­tua ja perus­tel­tua: jaam­me maa­pe­räm­me saa­me­lais­ten ja kar­ja­lais­ten kans­sa ja suo­men­kie­li­nen kult­tuu­ri alkoi kukois­ta­maan ruot­sin­kie­lis­ten natio­na­lis­tien toi­mes­ta. Vähem­mis­tö­kiel­ten puhu­jil­le taa­taan oikeus saa­da jul­ki­sia pal­ve­lu­ja omal­la äidin­kie­lel­lään kak­si­kie­li­sis­sä kun­nis­sa. Näin tur­va­taan vel­jes­kan­so­jen oikeu­det kie­liin­sä ja samal­la pääs­tään eroon yksi­kie­li­sil­le kun­nil­le tar­peet­to­mas­ta pak­ko­ruot­sis­ta. Nyky­ti­lan­tees­sa kak­si­kie­li­set kun­nat tule­vat ole­maan suo­men lisäk­si ruot­sin- tai saa­men­kie­li­siä. 

Ahve­nan­maan itse­hal­lin­non lak­kaut­ta­mi­nen

Suo­men kan­sal­li­sen yhte­näi­syy­den kan­nal­ta on tär­ke­ää, ettei Suo­men sisäl­le muo­dos­tu rin­nak­kai­syh­teis­kun­tia eivät­kä suo­ma­lai­set tule syr­ji­tyik­si omas­sa koti­maas­saan. Täl­lä het­kel­lä Ahve­nan­maan itse­hal­lin­to mah­dol­lis­taa ruot­sin­kie­li­sen rin­nak­kai­syh­teis­kun­nan ole­mas­sao­lon: Ahve­nan­maan koti­seu­tuoi­keus edus­taa erään­lais­ta “sisä­maan­pas­sia”, joka rajoit­taa ei-ahve­nan­maa­lais­ten suo­ma­lais­ten äänioi­keut­ta, omis­tusoi­keut­ta ja oikeut­ta elin­kei­non har­joit­ta­mi­seen. Tämän lisäk­si ahve­nan­maa­lai­set on vapau­tet­tu ase­vel­vol­li­suu­des­ta eikä suo­men kie­lel­lä ole viral­li­sen kie­len ase­maa maa­kun­nas­sa. Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo tar­peel­li­sek­si, että Ahve­nan­maan itse­hal­lin­to lak­kau­te­taan ja maa­kun­nan ase­ma ja hal­lin­to yhden­mu­kais­te­taan muun Suo­men kans­sa.