Kou­lu­tus­po­liit­ti­nen ohjel­ma

Suo­ma­lai­nen kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä on ollut kan­sa­kun­tam­me ylpey­den aihe jo pit­kään, mut­ta nykyi­sin tämä ei ole enää itses­tään­sel­vyys. Vii­me aikoi­na Suo­men kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä on käy­nyt läpi useam­man suu­ren uudis­tuk­sen, jois­ta kaik­kiin emme ole tyy­ty­väi­siä. Mie­les­täm­me kou­lu­tus­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­nen tar­vit­see ter­vet­tä jär­keä. Kat­som­me, että tär­keim­mät suun­nan­muu­tok­set voi­daan tii­vis­tää kah­teen ilmauk­seen: “kou­lut tar­vit­se­vat kurin­pa­lau­tus­ta” ja  “ei kor­ja­ta sitä, mikä ei ole rik­ki”. Näil­lä opeil­la voim­me raken­taa Suo­meen aidos­ti suo­ma­lai­sia pal­ve­le­van kou­lu­tus­jär­jes­tel­män, joka on per­heys­tä­väl­li­nen ja aidos­ti val­men­taa suo­ma­lai­sia lap­sia ja nuo­ria aikui­sen elä­mää var­ten.

 

Ei kor­ja­ta sitä, mikä ei ole rik­ki

Vii­me­ai­kai­set uudis­tuk­set eivät ole kehit­tä­neet suo­ma­lais­ta kou­lu­tus­jär­jes­tel­mää parem­paan suun­taan. Pidäm­me oppi­vel­vol­li­suusiän korot­ta­mis­ta epä­on­nis­tu­nee­na uudis­tuk­se­na. Perus­kou­lun ongel­mia ei voi kor­ja­ta piden­tä­mäl­lä oppi­vel­vol­li­suut­ta toi­sel­le asteel­le, vaan ongel­mien kor­jaa­mi­nen edel­lyt­tää perus­o­pe­tuk­seen panos­ta­mis­ta. Kat­som­me myös, että nykyi­nen yli­op­pi­las­to­dis­tuk­seen pai­not­tu­va kor­kea­kou­lu­jen opis­ke­li­ja­va­lin­ta­jär­jes­tel­mä saa yhä useam­man opis­ke­li­jan valit­se­maan vää­rän alan ja kas­vat­taa nuor­ten uupu­mis­ris­kiä. Tämän lisäk­si kun­nian­hi­moi­set ja uto­pis­ti­set suun­ni­tel­mat “posi­tii­vi­ses­ta inkluusios­ta” ja itseop­pi­mi­sen lisää­mi­ses­tä perus­kou­lus­sa ovat näyt­täy­ty­neet Pisa-tulos­ten syök­sy­vä­nä käy­rä­nä alas­päin, eli suo­ma­lais­ten osaa­mis­ta­son mer­kit­tä­vä­nä hei­ken­ty­mi­se­nä.

Rau­hal­li­nen oppi­mi­sym­pä­ris­tö ja kes­kit­ty­mi­nen ope­tuk­seen on oppi­mi­sen kan­nal­ta ensi­si­jais­ta. Nykyi­sin oppi­lai­den käy­tös­sä ole­vat äly­pu­he­li­met häi­rit­se­vät kes­kit­ty­mis­tä oppi­tun­neil­la. Äly­lait­tei­den käyt­tö perus­kou­lun oppi­tun­neil­la ope­tuk­seen liit­ty­mät­tö­mis­tä syis­tä tulee kiel­tää, ja opet­ta­jal­la tulee tar­vit­taes­sa olla oikeus taka­va­ri­koi­da oppi­tun­nin ajak­si oppi­lai­den puhe­li­met. Myös äly­lait­tei­den käyt­tö oppi­mi­ses­sa ja net­ti­teh­tä­vät voi­vat altis­taa ärsyk­keil­le. Äly­lait­tei­den käy­tön peda­go­gis­ta tar­peel­li­suut­ta eri­tyi­ses­ti perus­kou­lun alem­mil­la luo­kil­la on syy­tä poh­tia.

Eri­tyi­sen tuen pii­ris­sä ole­via oppi­lai­ta ei tule sijoit­taa ylei­so­pe­tuk­seen, jos oppi­las ei sii­hen todel­li­suu­des­sa sovel­lu. Nyky­muo­toi­nen inkluusio vie opet­ta­jil­ta lii­kaa aikaa rau­hat­to­mien ja oppi­mis­vai­keuk­sis­ta kär­si­vien oppi­lai­den kait­se­mi­seen. Muut oppi­laat eivät pää­se oppi­maan tehok­kaas­ti, jos opet­ta­jan resurs­seis­ta iso osa menee pie­nel­le jou­kol­le. Inkluusios­ta pitää siir­tyä takai­sin eri­tyis­luok­kiin, jot­ta voi­daan koh­dis­taa peda­go­gis­ta tukea ope­tuk­ses­sa täs­mäl­li­sem­min sin­ne, mis­sä sitä eni­ten tar­vi­taan. Myös luok­ka­ko­ko­jen pitä­mi­nen koh­tuul­li­se­na edis­tää rau­hal­lis­ta oppi­mi­sym­pä­ris­töä, eivät­kä luok­kien koot saa enää nous­ta.

Ala­kou­lui­käi­set opin­to­pol­kun­sa vas­ta-aloit­ta­neet eivät ole kehit­tä­neet itsel­leen opis­ke­lu­ta­po­ja, joil­la he kyke­ni­si­vät itse­näi­seen oppi­mi­seen. Itse­näi­seen opis­ke­luun suun­taa­vaa ope­tus­ta tulee­kin vähen­tää alem­mil­la kou­lu­tusas­teil­la, sil­lä oppi­laat tar­vit­se­vat opet­ta­ja­joh­tois­ta ohjaus­ta. Lähio­pe­tuk­sen arvos­tus on inter­net-ajal­la jää­nyt lii­an vähäi­sek­si. Luku -ja kir­joi­tus­tai­to kehit­tyy vain luke­mal­la ja kir­joit­ta­mal­la, ei videoi­ta kat­so­mal­la.

Osaa­mis­ta tulee lisä­tä myös huo­mioi­mal­la perus­kou­lus­sa oppi­lai­den väli­set erot oppi­mi­sen nopeu­des­sa. Nopeil­le oppi­joil­le tulee tar­jo­ta mah­dol­li­suus omaa tah­tia ete­ne­mi­seen ja hitaam­mil­le taas enem­män tukea opin­nois­saan. Tätä tukee oppi­mis­pe­rus­tais­ten ryh­mien käyt­töön­ot­to eri­to­ten mate­ma­tii­kas­sa ja kie­lio­pin­nois­sa, jois­sa erot on sel­keim­min mitat­ta­vis­sa. Eriyt­tä­mi­nen niin hei­kom­min kuin nopeam­min ope­tus­ta sisäis­tä­viin ryh­miin tukee molem­pien ryh­mien oppi­mis­ta. Myös luo­kal­le jät­tä­mi­nen on syy­tä palaut­taa kou­lu­jen kei­no­va­li­koi­maan, sil­lä oppi­lai­den pääs­tä­mi­nen seu­raa­val­le luok­ka-asteel­le puut­teel­li­sil­la tai­doil­la ei ole tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta.

Kor­kea­kou­lu­jen opis­ke­li­ja­va­lin­ta­jär­jes­tel­mää on muo­kat­ta­va takai­sin pää­sy­koe­pai­not­tei­sem­paan suun­taan. Pää­sy­ko­kei­siin val­mis­tau­tu­va opis­ke­li­ja saa jo hake­mus­vai­hees­sa käy­tän­nön tie­toa tule­vas­ta alas­taan. Todis­tus­va­lin­nal­la opis­ke­lu­pai­kan saa­va opis­ke­li­ja ei vas­taa­vaa tie­toa saa ilman oma-aloit­tei­suut­ta, mikä lisää ris­kiä pää­tyä alal­le, johon ei vält­tä­mät­tä sovel­lu tai jos­sa opis­ke­lu­mo­ti­vaa­tio ei ole­kaan toi­vo­tul­la tasol­la. Todis­tus­va­lin­nas­sa pai­no­tet­ta­vat aineet myös vaa­ti­vat opis­ke­li­joi­ta päät­tä­mään opis­ke­lun­sa pai­no­tus­ta jo toi­sel­la asteel­la. Tämä aiheut­taa opis­ke­li­joil­le koh­tuu­ton­ta pai­net­ta, kos­ka kaik­ki toi­sel­la asteel­la opis­ke­le­vat eivät vie­lä tie­dä, mihin suun­tau­tua jat­ko-opin­nois­sa. Näin ollen pää­sy­koe­pai­not­tei­sel­la opis­ke­li­ja­va­lin­nal­la oli­si opis­ke­li­joi­den hyvin­voin­tia lisää­vä vai­ku­tus. 

 

Kou­lut tar­vit­se­vat kurin­pa­lau­tus­ta

Yksi suu­rim­mis­ta syis­tä suo­ma­lai­sen kou­lu­tus­jär­jes­tel­män nykyi­siin haas­tei­siin on kou­lu­hen­ki­lö­kun­nan auk­to­ri­teet­ti­va­je. Kou­luis­sa tapah­tu­viin jär­jes­tys­häi­riöi­hin ja kiusaa­mi­seen puut­tu­mis­ta on lai­min­lyö­ty Suo­mes­sa. Hen­ki­lö­kun­nan käy­tös­sä ollei­ta kurin­pi­to­kei­no­ja on vähen­net­ty aina päi­vä­ko­dis­ta alkaen. Tämä on joh­ta­nut opis­ke­lu­rau­han kan­nal­ta kata­stro­faa­li­siin lop­pu­tu­lok­siin, ja hen­ki­lö­kun­nan työ­tä var­jos­taa­kin vuo­si vuo­del­ta kas­va­va väki­val­lan uhka, kun oppi­lail­ta löy­tyy jopa terä­asei­ta.

KiVa kou­lu -jär­jes­tel­mäs­tä on pääs­tä­vä eroon. Nykyi­ses­sä jär­jes­tel­mäs­sä kiusaa­jat ote­taan kes­kus­te­luun, jon­ka jäl­keen opet­ta­jat kään­tä­vät sel­kän­sä tule­val­le kiusaa­mi­sel­le, jot­ta kou­lu voi pitää KiVa kou­lu -tit­te­lin­sä. KiVa kou­lu -jär­jes­tel­mä ei siis pysäy­tä kiusaa­mis­ta, vaan vält­te­lee sii­hen puut­tu­mis­ta. Pitäi­si luo­da uusi kiusaa­mi­sen vas­tai­nen jär­jes­tel­mä, jos­sa kiusaa­mi­nen ote­taan oikeas­ti huo­mioon, eikä vain etsi­tä kiusaa­mis­va­paa-tit­te­liä.

Nykyi­sin kou­luis­sa tapah­tuu jopa rikok­sen tun­nus­mer­kit täyt­tä­vää käyt­täy­ty­mis­tä, mihin lii­an usein suh­tau­du­taan pelk­kä­nä kou­lu­kiusaa­mi­se­na, vaik­ka kysees­sä on todel­li­suu­des­sa kou­lu­vä­ki­val­ta. Kou­lut eivät saa olla paik­ko­ja, jois­sa voi teh­dä rikok­sia ilman riko­soi­keu­del­li­sia seu­raa­muk­sia. Riko­soi­keu­del­lis­ta vas­tuu­ikä­ra­jaa on alen­net­ta­va nykyi­ses­tä vii­des­tä­tois­ta ikä­vuo­des­ta nel­jään­tois­ta ikä­vuo­teen ja vaka­vien rikos­ten osal­ta har­kin­nan­va­rai­ses­ti kah­teen­tois­ta ikä­vuo­teen. Kou­lus­sa tapah­tu­via rikok­sia, kuten var­kauk­sia ja pahoin­pi­te­lyi­tä, tulee koh­del­la rikok­si­na, ja niis­tä on ilmoi­tet­ta­va polii­sil­le. Vahin­gon­kor­vaus­vas­tuul­la ei ole alai­kä­ra­jaa, joten kou­luis­sa tulee huo­leh­tia sii­tä, että aineel­li­sia vahin­ko­ja toi­min­nal­laan aiheut­ta­neen oppi­laan koti­ta­lous kor­vaa vahin­got. Tämä opet­taa oppi­lail­le teko­jen seu­rauk­sis­ta jo nuo­rel­la iäl­lä.

Opet­ta­jil­la tuli­si olla laa­jem­mat kei­no­va­li­koi­mat jär­jes­tyk­sen yllä­pi­tä­mi­sek­si ja kiusaa­mi­sen ehkäi­se­mi­sek­si. Nykyi­sin kurin­pi­to­kei­noi­hin liit­tyy val­ta­vas­ti tur­haa byro­kra­ti­aa, eikä esi­mer­kik­si kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jil­la ole oikeut­ta pitää vaa­ral­li­ses­ti käyt­täy­ty­vää oppi­las­ta aloil­laan tilan­teen vaa­ties­sa. Täl­tä osin nykyi­nen lain­sää­dän­tö vaa­ran­taa pait­si oppi­lai­den tur­val­li­suu­den, niin myös kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jien oikeus­tur­van. Oppi­la­sai­nes käy vuo­si vuo­del­ta haas­ta­vam­mak­si ja sen seu­rauk­se­na väki­val­ta kou­luis­sa lisään­tyy. Lain­sää­dän­nön on vas­tat­ta­va muut­tu­nee­seen tilan­tee­seen. Lisä­re­surs­se­ja on myös suun­nat­ta­va kou­lu­pu­dok­kuut­ta ja syr­jäy­ty­mis­tä ennal­taeh­käi­se­viin tuki­toi­miin.

Yksi­kin kiusaa­mis­ta­paus on lii­kaa, eikä kiusaa­mis­ti­las­to­jen kau­nis­te­lu tai näen­näi­set kiusaa­mis­ta vas­tus­ta­vat toi­men­pi­teet ole rat­kai­su ongel­maan. Lap­set ja nuo­ret eivät vält­tä­mät­tä uskal­la ker­toa aikui­sil­le kiusaa­mi­ses­ta, sil­lä pel­ko­na on, ettei hei­dän huol­taan ja kiusaa­mi­ses­ta aiheu­tu­nut­ta pahaa oloa ote­ta tosis­saan. Toi­nen pel­ko voi liit­tyä sosi­aa­li­seen pai­nee­seen ikä­to­ve­rei­den kes­kuu­des­sa. Tämän takia nimet­tö­miä kyse­lyi­tä tulee lisä­tä kai­kil­la kou­luas­teil­la. Kai­kil­le alai­käi­sil­le tulee teh­dä sel­väk­si, että koke­muk­sis­ta ker­to­mi­nen aikui­sel­le edis­tää aina asian sel­vit­tä­mis­tä. Jokai­ses­ta kiusaa­mis­ta­pauk­ses­ta tulee ilmoit­taa van­hem­mil­le. Täl­lai­sis­sa tilan­teis­sa tuli­si myös muis­taa, että kiusaa­jal­la on lähes aina taus­tal­la joku syy omal­le toi­min­nal­leen, ja näi­tä syi­tä tulee sel­vit­tää samal­la.

 

Han­ki­taan lap­sil­le tur­val­li­set tilat

Kaik­kien jul­kis­ten tilo­jen sekä las­ten ja nuor­ten käyt­töön raken­net­tu­jen raken­nus­ten tuli­si olla tur­val­li­sia. Lukui­sat suo­ma­lai­set lap­set kär­si­vät päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luis­sa sisäil­maon­gel­mien aiheut­ta­mis­ta oireis­ta. Suo­mes­sa on kiin­ni­tet­tä­vä parem­min huo­mio­ta päi­vä­ko­ti- ja kou­lu­ra­ken­nus­ten kun­nos­sa­pi­toon, raken­ta­mi­sen laa­tuun sekä val­von­taan.

Raken­nus­vai­hees­sa ei tule tavoi­tel­la lyhyt­nä­köi­siä sääs­tö­jä las­ten ter­vey­den kus­tan­nuk­sel­la. Ter­veys­hai­tat hei­jas­tu­vat yhteis­kun­taan las­ten lisään­ty­vi­nä ter­vey­del­li­si­nä ongel­mi­na, ja ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sen kas­va­mi­se­na. Puut­teel­li­sen sisäil­man aiheut­ta­ma oirei­lu näkyy myös lisään­ty­nei­nä kes­kit­ty­mis­vai­keuk­si­na ja ärty­myk­se­nä, mikä taas vai­kut­taa las­ten oppi­mis­tu­lok­siin.

Kou­lu- ja päi­vä­ko­ti­ra­ken­nus­ten tulee olla tur­val­li­sia tilo­ja nii­tä käyt­tä­vil­le lap­sil­le ja las­ten paris­sa työs­ken­te­le­vil­le työn­te­ki­jöil­le. Kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien suun­nit­te­lus­sa tulee ottaa huo­mioon las­ten tur­val­li­suu­teen liit­ty­vät asiat. Täl­lai­sia asioi­ta ovat esi­mer­kik­si raken­nus­ten sijoit­te­lu siten, että lähis­töl­lä ei ole suu­ria tei­tä tai melun läh­tei­tä, sekä piha-aluei­den suun­nit­te­lu siten, että las­ten ulkoi­lua on help­po val­voa ja piha-alu­eel­la ei ole lap­sil­le mah­dol­li­ses­ti vaa­ral­li­sia ele­ment­te­jä.

Päi­vä­ko­tien lisäk­si myös ala­kou­lu­jen piha-alu­eet tuli­si aida­ta las­ten tur­val­li­suu­den takaa­mi­sek­si. Aita aut­taa pitä­mään lap­set kou­lun alu­eel­la kou­lu­päi­vän ajan, ja han­ka­loit­taa häi­ri­köi­den pää­syä vää­rin­käyt­tä­mään kou­lun piha-aluet­ta. Aita lisäi­si eten­kin eri­tyi­sen tuen oppi­lai­den tur­val­li­suut­ta.

 

Ammat­ti­kou­lut tar­vit­se­vat kun­nian­pa­lau­tus­ta

Suo­mes­sa on toteu­tet­ta­va amma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen kun­nian­pa­lau­tus. Ammat­ti­kou­lun tulee näkyä tasa­ver­tai­se­na vaih­toeh­to­na lukion rin­nal­la, eikä sen mer­ki­tys­tä yhteis­kun­nas­sam­me tule sivuut­taa. Ammat­ti­kou­lun tulee var­mis­taa opis­ke­li­joi­den amma­til­li­nen osaa­mi­nen sekä jat­ko-opin­to­kel­poi­suus, ja näin ollen vas­ta­ta myös työ­elä­män tar­pei­siin.

Ammat­ti­kou­luis­sa ope­tus perus­tuu nykyi­sin yhä enem­män opin­näyt­tei­siin, mikä lisää opin­to­jen jous­ta­vuut­ta, ja mah­dol­lis­taa opis­ke­li­joi­den ete­ne­mi­sen opin­nois­sa omaan tah­tiin. Tämä mah­dol­lis­taa nopeas­ti oppi­vien ja ahke­rien opis­ke­li­joi­den nopean val­mis­tu­mi­sen, mut­ta myös aiheut­taa yhdes­sä byro­kra­tian yli­työl­lis­tä­mien opet­ta­jien kans­sa ris­kin, että hitaam­min ete­ne­vät opis­ke­li­jat jää­vät vail­le tar­vit­se­maan­sa tukea. Ammat­ti­kou­lu­jen opet­ta­jien työ­taak­kaa on keven­net­tä­vä vähen­tä­mäl­lä opis­ke­luun liit­ty­vää byro­kra­ti­aa ja pie­nen­tä­mäl­lä ryh­mä­ko­ko­ja. Täl­lä saa­daan lisää aikaa lähio­pe­tuk­seen, jota on ammat­ti­kou­luis­sa lisät­tä­vä. Kai­kil­le yhtei­sen lähio­pe­tuk­sen lisää­mi­nen var­mis­taa, että opis­ke­li­jat hal­lit­se­vat amma­til­li­sis­sa opin­nois­sa tar­vit­ta­vat perus­tai­dot. Lähio­pe­tuk­sen lisää­mi­nen lisäi­si myös opis­ke­li­joi­den sosi­aa­lis­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta, mikä taas hel­pot­taa työ­elä­mään sopeu­tu­mis­ta.

Kou­lu­jen kurin­pa­lau­tus tulee ulot­taa myös ammat­ti­kou­lui­hin. Opis­ke­li­joi­den ei tule val­mis­tua puut­teel­li­sil­la tie­doil­la ja tai­doil­la, ja sik­si myös­kään ammat­ti­kou­luis­sa opis­ke­li­joi­den ei tule antaa ede­tä opin­nois­sa ilman vaa­dit­tu­jen tai­to­jen oppi­mis­ta. Tämä kos­kee myös työ­har­joit­te­luun ete­ne­mis­tä. Puut­teel­li­sil­la perus­tai­doil­la varus­tet­tu opis­ke­li­ja ei saa­vu­ta työ­har­joit­te­lun tar­joa­mia hyö­ty­jä. Itse­näis­tä opis­ke­lua ei tule lisä­tä, mikä­li se ei ole opin­to­jen kan­nal­ta tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta. 

Amma­til­lis­ten tut­kin­to­jen yhteis­ten osien sisäl­töä on tar­kas­tel­ta­va kriit­ti­ses­ti. Täl­lä het­kel­lä yhtei­set tut­kin­non osat ovat vält­tä­mät­tö­miä jat­ko-opin­to­pai­kan saa­mi­sek­si. Mikä­li opis­ke­li­joi­den pyr­ki­myk­se­nä on usein suo­rit­taa pakol­li­set yhtei­set opin­not nopeas­ti “pois alta” ilman niis­sä käsi­tel­tä­vien asioi­den oppi­mis­ta, on syy­tä poh­tia yhteis­ten tut­kin­non osien supis­ta­mis­ta kos­ke­maan vain sel­lai­sia kurs­se­ja, joi­den opis­ke­lu on aidos­ti tar­peel­lis­ta jat­ko-opin­to­jen kan­nal­ta. 

 

Tur­va­taan puo­lu­ee­ton ope­tus ja sanan­va­paus

Sanan­va­paus on ihmi­soi­keus, jota ilman aka­tee­mi­nen vapaus ei voi toteu­tua oppi­lai­tok­sis­sa. Vali­tet­ta­vas­ti sanan­va­pau­den tila kou­luis­sa on hei­ken­ty­nyt kai­kis­sa län­si­mais­sa. Moni­kult­tuu­ri­suu­den, femi­nis­min ja pako­te­tun inklusii­vi­suu­den nimis­sä “vää­riä” ja “louk­kaa­via” mie­li­pi­tei­tä on alet­tu sen­su­roi­maan esi­mer­kik­si niin kut­sut­tu­jen “tur­val­lis­ten tilo­jen” kaut­ta. Tämä on erit­täin hai­tal­li­nen kehi­tys­suun­ta, sil­lä kou­lu­jen pitäi­si nime­no­maan kou­lut­taa opis­ke­li­joi­ta arvos­ta­maan sanan­va­paut­ta ja ajat­te­le­maan itse­näi­ses­ti, eikä opet­taa hei­tä varo­maan eri­lai­sis­ta mie­li­pi­tei­tä.

Sanan­va­pau­den rajoit­ta­mi­nen kor­kea­kou­luis­sa on pysäy­tet­tä­vä. Suo­mes­sa tar­vi­taan lain­sää­dän­töä, jos­sa kor­kea­kou­lut ja nii­den yhtey­des­sä toi­mi­vat opis­ke­li­ja­kun­nat vel­voi­te­taan tur­vaa­maan sanan- ja mie­li­pi­teen­va­paus niin itse ope­tuk­ses­sa kuin myös opis­ke­li­ja- ja tut­ki­jayh­tei­söis­sä. Vel­voit­tei­den lai­min­lyön­nis­tä seu­rai­si rahoi­tuk­sen osit­tai­nen mene­tys. Myös opis­ke­li­jat ja tut­ki­jat, joi­den sanan­va­paut­ta on kor­kea­kou­luis­sa rajoi­tet­tu, voi­si­vat hakea vahin­gon­kor­vauk­sia yli­opis­toil­ta ja opis­ke­li­ja­kun­nil­ta. Vas­taa­va lain­sää­dän­tö on käy­tös­sä jo esi­mer­kik­si Bri­tan­nias­sa.

Kai­kil­la kou­lu­tusas­teil­la on myös otet­ta­va käyt­töön kei­no­ja ope­tuk­sen, oppi­ma­te­ri­aa­lien ja oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen poliit­ti­sen puo­lu­eet­to­muu­den takaa­mi­sek­si. Opet­ta­jien hen­ki­lö­koh­tai­set poliit­ti­set mie­li­pi­teet eivät saa tul­la esiin ope­tuk­ses­sa. Oppi­lai­tos­ten teh­tä­vä on sivis­tää nuo­ria ja antaa nuo­ril­le suo­ma­lai­sil­le elä­mäs­sä tar­vit­ta­vaa tie­toa, eikä kou­lut­taa heis­tä min­kään tie­tyn ideo­lo­gian kan­nat­ta­jia. Sanan­va­pau­den arvos­ta­mi­nen tuli­si tuo­da esil­le myös ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa.

Yli­op­pi­las­kun­tien pak­ko­jä­se­nyys on pois­tet­ta­va. Yli­op­pi­las­kun­nis­ta on pai­koi­tel­len kehit­ty­nyt tiet­ty­jä ideo­lo­gioi­ta edis­tä­viä jär­jes­tö­jä, jol­loin kaik­ki opis­ke­li­jat eivät enää koe yli­op­pi­las­kun­tien edus­ta­van itse­ään. Pakol­li­nen jäsen­mak­su voi myös aiheut­taa opis­ke­li­joil­le talou­del­li­sia rasit­tei­ta.

 

Pois­te­taan tar­pee­ton pak­ko­ruot­si

Kan­na­tam­me ruot­sin kie­len ase­man muut­ta­mis­ta viral­li­sen kie­len sijas­ta viral­li­sek­si vähem­mis­tö­kie­lek­si. Ruot­sa­lai­sen siir­to­maa­val­lan jäl­keen­sä jät­tä­mä pakol­li­nen ruot­sin kie­len opis­ke­lu on Suo­mes­sa nyky­ään tar­pee­ton­ta. Työ­elä­mäs­sä ruot­sin kie­les­tä ei ole enää mer­kit­tä­väs­ti hyö­tyä, ja vaa­ti­mus kie­len osaa­mi­sel­le on kei­no­te­koi­nen. Myös vie­ras­kie­lis­ten oppi­lai­den kie­lel­li­nen integroi­tu­mi­nen hidas­tuu, kun he jou­tu­vat opis­ke­le­maan kou­lus­sa suo­men ja englan­nin lisäk­si myös kol­mat­ta kiel­tä. Lisäk­si suu­rin osa pak­ko­ruot­sia perus­kou­lus­sa ja lukios­sa opis­ke­le­vis­ta ei todel­li­suu­des­sa opi kiel­tä kat­ta­vas­ti. Myös kor­kea­kou­luis­sa vaa­di­tun vir­ka­mies­ruot­sin oppi­mis­tu­lok­set ovat heik­ko­ja eivät­kä ne takaa riit­tä­vää osaa­mis­ta ruot­sin­kie­lis­ten vir­ka­teh­tä­vien hoi­ta­mi­seen. Näis­tä syis­tä joh­tuen ei ole jär­ke­vää, että jokai­nen suo­ma­lai­nen jou­tuu opis­ke­le­maan ruot­sia. 

Ruot­sin opis­ke­lu tulee muut­taa vapaa­eh­toi­sek­si kai­kil­la kou­lu­tusas­teil­la. Kou­lus­sa opis­kel­ta­van pak­ko­ruot­sin pois­ta­mi­nen paran­tai­si suo­ma­lais­ten osaa­mis­ta­soa vähen­tä­mäl­lä opis­ke­li­joi­den kuor­mi­tus­ta ja tar­joa­mal­la heil­le aikaa kes­kit­tyä tär­keäm­piin oppiai­nei­siin. Eri­tyi­ses­ti lukios­sa ja yli­opis­tos­sa ruot­sin pakol­li­nen opis­ke­lu on nykyi­sin lähin­nä yli­mää­räi­nen rasi­te, joka vie opis­ke­li­joil­ta aikaa hei­dän muis­ta opin­nois­taan ja pahim­mil­laan vii­väs­tyt­tää val­mis­tu­mis­ta. 

 

Tai­de­ai­nei­den, kou­lu­lii­kun­nan ja ter­veys­tie­don sisäl­töä uudis­tet­ta­va

Tai­de­ai­nei­den ope­tuk­sen tuli­si olla yleis­si­vis­tä­väm­pää ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sem­paa. Kuva­tai­tees­sa on tär­ke­ää opet­taa kuva­tai­teen his­to­ria, eri tyy­li­kausien tun­te­mus ja tun­nis­tus ja eri­lais­ten kuva­tai­de­tek­nii­koi­den kuten väri- ja syvyy­sop­pien perus­teet. Myös musii­kin­ope­tuk­sen on olta­va yleis­si­vis­tä­väm­pää, kuten musii­kin his­to­rian ja eri tyy­li­kausien tun­te­muk­sen, nuo­tin­lu­ku­tai­don, kuo­ro­lau­lun sekä alkeel­li­sen säes­tys­tai­don opet­te­lua. Popu­laa­ri­musii­kin ope­tus musii­kin­ope­tuk­ses­ta on pois­tet­ta­va pait­si kun se on vält­tä­mä­tön­tä musii­kin­his­to­rian ope­tuk­sen kan­nal­ta. Popu­laa­ri­musii­kin tilal­le on tuo­ta­va suo­ma­lais­ta kan­san­musiik­kia ja tai­de­musii­kin klas­si­koi­ta. Ope­tet­ta­van popu­laa­ri­musii­kin on myös olta­va suo­men­kie­lis­tä. Yleis­si­vis­tä­vä tai­de­kas­va­tus antai­si suo­ma­lai­sil­le parem­mat eväät kes­kus­tel­la ja arvos­taa tai­det­ta. Se myös kehit­täi­si makua ja oli­si enem­män hyö­dyk­si myös vapaa-aika­naan tai­det­ta har­joit­ta­vil­le nuo­ril­le.

Hyväl­lä ja tehok­kaal­la kou­lu­lii­kun­nal­la voi­sim­me kas­vat­taa ter­veem­pää ja aktii­vi­sem­paa nuo­ri­soa sekä ehkäis­tä liha­vuu­den ja liik­ku­mat­to­muu­den aiheut­ta­mia ongel­mia. Sik­si lii­kun­nan mää­rää ope­tuk­ses­sa tulee lisä­tä. Eri­tyis­tä huo­mio­ta on koh­dis­tet­ta­va uima­tai­toon, sil­lä uima­tai­to on kan­sa­lais­tai­to. Perus­kou­lu­jen ei pidä sal­lia uimao­pe­tuk­seen osal­lis­tu­mi­sen vält­tä­mis­tä. Läh­tö­koh­dan tulee olla, että kaik­ki perus­kou­lun päät­tä­vät nuo­ret ovat uima­tai­toi­sia.

Kou­lu­lii­kun­nan tuli­si kes­kit­tyä laji­ko­kei­lui­den sijaan enem­män oppi­lai­den perus­lii­kun­ta­tai­to­jen kehit­tä­mi­seen. Tun­neil­la har­joi­tel­tai­siin esi­mer­kik­si lihas­kun­to­liik­kei­den ja juok­suas­kel­ten oikeaop­pis­ta suo­rit­ta­mis­ta. Pelit ja lei­kit sovel­tu­vat hyvin ala­kou­lun lii­kun­ta­tun­neil­le, mut­ta ylä­kou­lus­sa ope­tuk­sen pai­no­tus voi­si olla ylei­sur­hei­lus­sa ja ter­veys­lii­kun­nas­sa, jot­ka ovat aikui­se­lä­mäs­sä olen­nai­sia lii­kun­ta­tai­to­ja. Kou­lu­lii­kun­nan tuli­si olla myös tavoit­teel­lis­ta ja kehi­tyk­seen pyr­ki­vää. Nuo­ria voi­daan myös hou­ku­tel­la lii­kun­nal­li­seen elä­män­ta­paan kisai­lua ja lii­kun­nal­li­sia haas­tei­ta käyt­tä­mäl­lä. Myös taso­ryh­mät on otet­ta­va kou­lu­lii­kun­nas­sa käyt­töön.

Ter­veys­tie­don ope­tuk­seen kuu­lu­vas­sa sek­su­aa­li­ter­vey­den osiois­sa koros­tuu nykyi­sin lähin­nä ehkäi­syn mer­ki­tys. Ter­veys­tie­don tun­neil­la oppi­lail­le pitäi­si kui­ten­kin myös ker­toa enem­män ihmis­ten luon­nol­li­sen hedel­mäl­li­syy­den ikä­si­don­nai­sis­ta rajoit­teis­ta, jot­ka eivät ole kai­kil­le suo­ma­lai­sil­le itses­tään sel­viä. Päih­de­va­lis­tuk­sen eri­to­ten huu­me­va­lis­tuk­sen mää­rää pitäi­si lisä­tä ja se pitäi­si aloit­taa aikai­sem­min.

 

Uskon­non ope­tus säi­ly­tet­tä­vä kou­luis­sa

Evan­ke­li­lais­lu­te­ri­lai­sen ja orto­dok­si­sen uskon­non ope­tus ei ole pel­käs­tään oman uskon­non perus­asioi­den oppi­mis­ta, vaan myös tär­keä osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ri­pe­rin­töä. Ilman ymmär­rys­tä Suo­men kris­til­li­ses­tä his­to­rias­ta iso osa kult­tuu­ris­tam­me, kuten kalen­te­rin pyhä­päi­vät, menet­täi­si­vät mer­ki­tyk­sen­sä. Sen täh­den on tär­ke­ää yllä­pi­tää tie­toa kris­ti­nus­kon vai­heis­ta ja ope­tuk­sis­ta. Eriy­tet­ty uskon­non­ope­tus on perus­tel­tua, sil­lä kan­sal­lis­kirk­kom­me ovat teo­lo­gial­taan ja perin­teil­tään hyvin eri­lai­set. Suvi­vir­si sekä jou­lu- ja pää­siäis­kirk­ko ovat nekin tär­keä osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ri­pe­rin­töä, joten nii­den ase­ma on tur­vat­ta­va myös jäl­ki­pol­vil­le.

Mui­den uskon­to­jen ja uskonn­ot­to­muu­den osal­ta vaih­toeh­to­na pitää jat­kos­sa­kin jär­jes­tää elä­män­kat­so­mus­tie­toa.

 

Raken­ne­taan kor­kean osaa­mis­ta­son Suo­mi

Tie­teel­li­nen tut­ki­mus ja kou­lu­tus ovat avai­na­se­mas­sa kan­san­ta­lou­den hyvin­voin­nin ja ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­ses­sa. Kou­lu­tus­jär­jes­tel­mää on kehi­tet­tä­vä yhteis­kun­nan ja tek­no­lo­gian kehit­tyes­sä, ja täs­tä syys­tä kou­lu­tus­jär­jes­tel­män rahoit­ta­mi­nen on pidet­tä­vä vakaal­la tasol­la. Kou­lu­tuk­sen perus­osan rahoi­tus tulee tur­va­ta tule­vai­suu­des­sa, eikä pro­jek­ti- tai han­ke­ra­hoi­tuk­sel­la tule pai­ka­ta ope­tuk­sen perus­osan rahoi­tus­tar­vet­ta. Tule­vai­suu­des­sa tuli­si pyr­kiä keven­tä­mään ja sel­keyt­tä­mään byro­kra­ti­aa niin, ettei ope­tus­hen­ki­lös­tön työ­taak­ka muu­tu mer­kit­tä­väs­ti. Pro­jek­ti- ja han­ke­ra­hoi­tus­ta tulee kui­ten­kin hyö­dyn­tää tilan­teis­sa, jos­sa se pal­ve­lee opis­ke­li­joi­den tai tut­ki­muk­sen etua.

Koko Suo­men elin­voi­mai­suu­des­ta on pyrit­tä­vä pitä­mään kiin­ni. Sik­si kor­kea­kou­lu­jen mää­rää ei saa vähen­tää nykyi­ses­tä, ja eri kou­lu­tus­oh­jel­mien saa­ta­vuus eri puo­lil­la Suo­mea on tur­vat­ta­va. Esi­mer­kik­si Maa­ta­lous-met­sä­tie­teel­li­sen tie­de­kun­nan voi­si siir­tää pois Hel­sin­gis­tä lähem­mäk­si suo­ma­lais­ta met­sä­teol­li­suut­ta.

Ammat­tiin val­mis­ta­van kou­lu­tuk­sen ja kor­kea­kou­lu­tuk­sen tuli­si vas­ta­ta parem­min työ- ja elin­kei­noe­lä­män vaa­ti­muk­sia. Kou­lu­tus­jär­jes­tel­mää on tehos­tet­ta­va lisää­mäl­lä opis­ke­lu­paik­ko­ja eri­tyi­ses­ti sel­lai­sil­le aloil­le, joil­la on pulaa työ­voi­mas­ta. Opis­ke­lu­paik­ko­jen lisäk­si myös rahoi­tuk­ses­ta tulee pitää kiin­ni. Vas­ta­vuo­roi­ses­ti opis­ke­lu­paik­ko­jen vähen­tä­mis­tä on syy­tä tar­kas­tel­la nykyis­tä perus­teel­li­sem­min niil­lä aloil­la, joil­la val­mis­tu­vat eivät löy­dä kou­lu­tus­taan vas­taa­via työ­teh­tä­viä. Kor­kea­kou­lu­jen ja ammat­ti­kou­lu­jen on teh­tä­vä nykyis­tä enem­män yhteis­työ­tä yri­tys­ten kans­sa.

TET-jak­so­ja on hyvä joko piden­tää tai lisä­tä perus­kou­luis­sa, ja nii­tä oli­si syy­tä toteut­taa myös lukios­sa. Näin oppi­laat sai­si­vat parem­min koke­mus­ta työ­elä­mäs­tä. Kos­ke­tus­pin­ta työ­elä­mään voi hel­pot­taa amma­tin­va­lin­taa ja siten nopeut­taa ammat­tiin val­mis­tu­mis­ta.

Oppi­lai­den mah­dol­li­suuk­sia laa­duk­kaa­seen ja kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den mukai­sek­si rää­tä­löi­tyyn ope­tuk­seen ei pidä riis­tää tasa­päis­tä­mi­sen ja inkluusion nimis­sä. Kou­lu­jär­jes­tel­män tär­keä teh­tä­vä on tar­jo­ta oppi­lail­le mah­dol­li­suus kehit­tää omia kyky­jään ja toteut­taa itse­ään. Sik­si perus­kou­luis­sa ole­vat pai­no­te­tut luo­kat, kuten musiik­ki­luo­kat tai lii­kun­taan pai­not­ta­vat luo­kat, on syy­tä mah­dol­lis­taa myös jat­kos­sa.

Yksi syy monil­la aloil­la val­lit­se­vaan työ­voi­ma­pu­laan on työ­teh­tä­vien tiu­kat tut­kin­to­vaa­ti­muk­set. Suo­mes­sa onkin tar­kas­tel­ta­va kriit­ti­ses­ti eri alo­jen tut­kin­to­vaa­ti­muk­sia. Tämä voi­si kos­kea esi­mer­kik­si var­hais­kas­va­tusa­laa ja kir­jas­to­ja. Ammat­tiin val­mis­tu­mi­sen suju­voit­ta­mi­sek­si oli­si syy­tä panos­taa esi­mer­kik­si oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen mah­dol­lis­ta­mi­seen. Oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­ses­ta voi­si ker­toa nykyis­tä enem­män ylä­as­teen opin­to-ohjauk­ses­sa. Myös tut­kin­to­jen pit­kiä suo­ri­tusai­ko­ja on tar­kas­tel­ta­va kriit­ti­ses­ti. On esi­mer­kik­si syy­tä poh­tia, ovat­ko eri tut­kin­to­jen yhden­mu­kai­set suo­ri­tusa­jat tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sia.