EU-poli­tiik­ka

JOH­DAN­TO 

Perus­suo­ma­lai­sen Nuo­ri­son EU-poli­tii­kan läh­tö­koh­ta­na on Suo­men sekä sen kan­san ja kult­tuu­rin var­je­le­mi­nen ja etu­jen aja­mi­nen. Euroo­pan unio­ni koos­tuu hyvin eri­lai­sis­ta jäsen­mais­ta, joil­la kai­kil­la on omat int­res­sin­sä unio­nin sisäl­lä. Poh­joi­sen, har­vaan asu­tun ja met­säi­sen val­tiom­me tavoit­teet ja tar­vit­ta­vat poli­tiik­ka­toi­met ovat usein ris­ti­rii­das­sa mui­den jäsen­val­tioi­den tavoit­tei­den kans­sa, eikä Suo­mel­le hyö­dyl­li­siä poli­tiik­ka­toi­mia tun­nis­te­ta Brys­se­lis­sä juu­ri lain­kaan. Unio­ni tuot­taa­kin sel­lais­ta sään­te­lyä, joka on ajoit­tain hai­tal­lis­ta Suo­men kil­pai­lu­ky­vyl­le, vien­nil­le ja suo­ma­lai­sel­le elä­män­ta­val­le. Täs­tä hyvä­nä esi­merk­ki­nä on EU:n jat­ku­va laa­jen­tu­mi­sen tar­ve esi­mer­kik­si met­sä­po­li­tii­kan puo­lel­le, joka pait­si ylit­tää EU:n toi­mi­val­lan, myös pureu­tuu sel­lai­sel­le poli­tii­kan alu­eel­le, joka on Suo­mel­le kan­sal­li­ses­ti erit­täin mer­kit­tä­vä asia. Suo­men tule­vai­suu­den takaa­mi­sek­si tar­vit­sem­me muu­tok­sen nykyi­seen ase­maam­me EU:ssa. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo, ettei Suo­men tule toi­mia EU:ssa huo­nos­ti talou­ten­sa hoi­ta­nei­den mai­den mak­su­mie­he­nä, vaan aktii­vi­se­na EU-poli­tii­kan uudis­ta­ja­na, joka uskal­taa kiel­täy­tyä tois­tu­vis­ta tulon­siir­rois­ta ja puo­lus­taa kan­sal­lis­ta etu­aan. Jos EU-poli­tiik­ka ei ole enää uudis­tet­ta­vis­sa, vaan EU on yhä syve­ne­vän inte­graa­tion, Suo­mel­le hai­tal­li­sen sään­te­lyn ja liit­to­val­tion tiel­lä, Suo­men tulee ero­ta Euroo­pan unio­nis­ta ja raha­lii­tos­ta. 

VAIH­TOEH­DOT­TO­MUUS VAI­VAA EU-POLI­TIIK­KAA 

Koko jäse­nyy­ten­sä ajan Suo­mel­ta on puut­tu­nut pit­kän lin­jan EU-poliit­ti­nen stra­te­gia, johon vedo­ten oli­si voi­tu tor­jua yli­kan­sal­li­set tulon­siir­rot, yhteis­vel­ka ja Suo­men olo­suh­tei­den kan­nal­ta vahin­gol­li­nen sään­te­ly. Sen sijaan suo­ma­lais­ta EU-poli­tiik­kaa on vai­van­nut sini­sil­mäi­syys ja niin sano­tun “yhtei­sen edun” aja­mi­nen, kun muut jäsen­maat ovat aja­neet omien mai­den­sa etua. EU-kes­kus­te­lua on Suo­mes­sa vai­van­nut vaih­toeh­dot­to­muus, eikä todel­lis­ta kes­kus­te­lua EU:n ja euron hyö­dyis­tä ja toi­saal­ta hai­tois­ta ole uskal­let­tu käy­dä. Ilman vah­vaa EU-poliit­tis­ta stra­te­gi­aa pää­tök­sen­te­ko on ollut pouk­koi­le­vaa: euro­par­la­men­taa­rik­kom­me ovat teh­neet val­tiom­me kan­nal­ta jopa vahin­gol­li­sia pää­tök­siä ja kan­sal­li­nen vai­ku­tus­val­tam­me on jää­nyt ohuek­si. Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so muis­tut­taa, että Euroo­pan unio­nin läh­tö­koh­ta­na tuli­si olla kan­sal­lis­val­tioi­den oma vas­tuu omas­ta maas­taan, eikä EU:n ja sen net­to­mak­sa­ja­mai­den tuli­si toi­mia vas­tuun­kan­ta­ji­na mui­den jäsen­mai­den lai­min­lyön­neis­tä. 

EU-jäse­nyy­tem­me aika­na olem­me luo­vut­ta­neet lii­kaa val­taa EU:lle. Mer­kit­tä­vin val­lan­luo­vu­tus tapah­tui Suo­men liit­tyes­sä ainoa­na Poh­jois­maa­na yhteis­va­luut­ta-alu­ee­seen ilman kan­sa­nää­nes­tys­tä ja vaka­vaa vaih­toeh­to­jen pun­nin­taa. Suo­mel­la ei pää­tök­sen jäl­keen ole ollut enää mah­dol­li­suut­ta har­joit­taa omaa raha­po­li­tiik­kaa, mikä on vai­kut­ta­nut kiel­tei­ses­ti Suo­men kil­pai­lu­ky­kyyn ja vien­tiin mui­hin Poh­jois­mai­hin ver­rat­tu­na. Kos­ka valuut­tam­me ei jous­ta, jous­toa voi­daan hakea ainoas­taan työn hin­nan eli palk­ko­jen jous­ton (sisäi­nen deval­vaa­tio) avul­la. Tähän perus­tuu muun muas­sa vuon­na 2016 sol­mit­tu kil­pai­lu­ky­ky­so­pi­mus: suo­ma­lais­ten palk­ko­ja lei­kat­tiin komis­sion vaa­ti­muk­ses­ta, kos­ka valuut­ta ei jous­ta­nut. Yhtei­sen valuu­tan yhteen­so­pi­mat­to­muus eri­lais­ten jäsen­mai­den kes­ken on aja­nut EU:n krii­sis­tä krii­siin ja euro­tu­ki­pa­ke­tis­ta toi­seen. Ker­ta­luon­tei­sik­si luon­neh­dit­tu­ja paket­te­ja kyhä­tään jokai­sen krii­sin yhtey­des­sä, kos­ka euro on valuut­ta­na suu­rim­mil­le jäsen­mail­le, kuten Sak­sal­le ja Rans­kal­le, talou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­va han­ke. Suo­mi sen sijaan hävi­ää ja jou­tuu ker­ta toi­sen­sa jäl­keen mak­sa­jan roo­liin. Euro ei ole luon­teel­taan sopi­va valuut­ta euroop­pa­lais­ten val­tioi­den välil­le, sil­lä eri jäsen­mai­den talouk­sien raken­teet ovat mer­kit­tä­väs­ti eri­lai­sia. 

RAJAL­LE VAL­VON­TAA – SCHEN­GEN ON RIK­KI 

Suo­mi on Euroo­pan unio­niin liit­ty­mi­sen seu­rauk­se­na avan­nut rajan­sa ja sitou­tu­nut Suo­men kan­nal­ta osin hai­tal­li­siin peri­aat­tei­siin, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat mis­tä tahan­sa EU-maas­ta saa­pu­van hen­ki­lön tule­mi­sen Suo­meen ilman asia­kir­jo­ja ja eril­li­siä lupa­pro­ses­se­ja esi­mer­kik­si työn­haun yhtey­des­sä. 

Vapaa liik­ku­vuus on osoit­tau­tu­nut vir­heek­si eten­kin huma­ni­tää­ri­sen maa­han­muu­ton osal­ta, jos­ta vaka­vim­pa­na esi­merk­ki­nä on Euroop­paa koh­dan­nut siir­to­lais­krii­si, jos­sa Suo­mi vas­taa­not­ti kym­me­niä tuhan­sia ihmi­siä. Suu­rin osa tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta saa­pui Suo­meen Ruot­sin kaut­ta hyö­dyn­täen avoi­mia rajo­ja. Tilas­to­jen perus­teel­la enem­mis­tö heis­tä ei ollut todel­li­sen avun tar­pees­sa. Jokai­nen haki­ja oli­si tul­lut kään­nyt­tää rajal­la takai­sin Ruot­siin vedo­ten Dubli­nin sopi­muk­seen, sil­lä Ruot­si on täy­sin tur­val­li­nen val­tio. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo, ettei ole koh­tuu­ton­ta näyt­tää mat­kus­tus­asia­kir­jaa EU:n sisä­ra­joil­la. Vapaa liik­ku­vuus ei voi tar­koit­taa val­vo­ma­ton­ta liik­ku­vuut­ta ja se, onko hen­ki­lö vapaan liik­ku­vuu­den pii­ris­sä, voi­daan tar­kas­taa ainoas­taan asian­mu­kai­sis­ta mat­kus­tus­asia­kir­jois­ta. EU:n tulee sel­keäs­ti kiris­tää raja­val­von­taan­sa sekä sen sisä- että ulko­ra­joil­la. Raja­val­von­nan tiu­ken­ta­mi­nen han­ka­loit­taa rajo­jen ylit­tä­vää rikol­li­suut­ta ja kan­sain­vä­lis­tä ihmis­kaup­paa. 

EUROO­PAN UNIO­NIN KOR­JAUS­TAL­KOOT 

EU:n liit­to­val­tio­ke­hi­tys on ollut pit­kä­jän­teis­tä ja yli­su­ku­pol­vis­ta, mut­ta toi­saal­ta suu­rem­pia harp­pauk­sia on otet­tu eten­kin unio­nia koh­dan­neis­sa lukui­sis­sa euro­krii­seis­sä vetoa­mal­la yhtääl­tä vält­tä­mät­tö­myy­teen ja toi­saal­ta soli­daa­ri­suu­teen. Yri­tys muo­dos­taa yksi yhtei­nen val­tio täy­sin eri­lai­sis­ta kan­sal­lis­val­tiois­ta on tuo­mit­tu epä­on­nis­tu­maan. Joh­ta­vien polii­tik­ko­jen on ollut kan­nat­ta­vaa teh­dä EU-myön­tei­siä pää­tök­siä, sil­lä suo­ma­lai­sia­kin polii­tik­ko­ja on pal­kit­tu komis­saa­ri­vi­roil­la. Täl­löin hen­ki­lö­koh­tai­nen etu on men­nyt Suo­men ja suo­ma­lais­ten edun edel­le. Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo liit­to­val­tio­ke­hi­tyk­sen pysäyt­tä­mi­sen vält­tä­mät­tö­mäk­si, sil­lä luo­vut­ta­mal­la toi­mi­val­taa EU:n kal­tai­sel­le yli­kan­sal­li­sel­le toi­mi­jal­le eni­ten häviä­vät Suo­men demo­kraat­ti­nen pää­tök­sen­te­ko ja suo­ma­lai­set äänes­tä­jät, joil­le val­ta vii­me kädes­sä kuu­luu Suo­men val­tio­sään­nön mukaan. 

Esit­te­lem­me kak­si eri­lais­ta vaih­toeh­toa Suo­men EU-poli­tiik­kaan. Kat­som­me, että unio­nin net­to­mak­sa­ja­na Suo­mel­le on ker­ty­nyt pal­jon perään­kuu­lu­tet­tua poliit­tis­ta pää­omaa ja sitä on uskal­let­ta­va käyt­tää. Suo­men roo­li Euroo­pan liit­to­val­tion poh­joi­se­na osa­val­tio­na ei ole vaih­toeh­to. Suo­men nykyi­nen EU-poli­tiik­ka on hapui­le­vaa ja itse­mää­rää­mi­soi­keu­des­tam­me luo­pu­mis­ta perus­tel­laan esi­mer­kik­si itä­naa­pu­rim­me Venä­jän luo­man uhan var­jol­la. Lis­sa­bo­nin sopi­muk­seen vedo­taan EU:n tur­va­ta­kuu­na, vaik­kei artikla 42.7 todel­li­suu­des­sa vel­voi­ta jäsen­mai­ta soti­laal­li­seen avun­an­toon, sil­lä suu­rin osa EU-jäsen­mais­ta kuu­luu jo soti­las­liit­to Natoon. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo, että Suo­mel­la on kak­si tapaa toteut­taa “Fixit” EU:ssa. Suo­mi voi yrit­tää kor­ja­ta EU:n sisäl­tä päin yhdes­sä euroop­pa­lais­ten kan­sal­lis­mie­lis­ten ja kon­ser­va­tii­vien kans­sa tai sisäi­sen muu­tok­sen epä­on­nis­tues­sa jät­tää EU oman onnen­sa nojaan ja ero­ta unio­nis­ta.

 

Fixit – kor­ja­taan EU 

Euroo­pan par­la­men­tis­sa Suo­men tulee löy­tää muis­ta jäsen­mais­ta saman­mie­li­siä yhteis­työ­kump­pa­nei­ta, joi­den kans­sa voim­me ajaa tavoit­tei­tam­me. Suo­mi ei EU:ta yksin pelas­ta, vaan koko jär­jes­tel­män mul­lis­ta­vaan refor­maa­tioon tar­vi­taan kaik­kien euroop­pa­lais­ten kan­sal­lis­mie­lis­ten voi­mia. Sen lisäk­si Suo­men tulee teh­dä laa­jaa yhteis­työ­tä kan­sal­lis­mie­lis­ten hal­lin­to­jen kans­sa Euroop­pa-neu­vos­tos­sa ja Euroo­pan unio­nin neu­vos­tos­sa. 

Perus­suo­ma­lai­sel­la Nuo­ri­sol­la on vii­si tavoi­tet­ta, joi­ta tulee edis­tää EU:ssa: 

1) Jär­jes­tel­män luo­mi­nen euroe­ron mah­dol­lis­ta­mi­sek­si ilman EU-eroa – vien­ti­ta­lou­te­na Suo­mi hyö­tyy kel­lu­vas­ta valuu­tas­ta, joka seu­raa Suo­men suh­dan­ne­vaih­te­lu­ja eikä koko euroa­lu­een suh­dan­ne­vaih­te­lu­ja. Koti­mai­sel­la valuu­tal­la väl­ty­tään sisäi­sil­tä deval­vaa­tiol­ta eli palk­ko­jen pol­ke­mi­sel­ta kil­pai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­sek­si. 

2) Net­to­mak­sa­ja­mai­den hyväk­si­käyt­tö lope­tet­ta­va: sanom­me jyr­käs­ti ei yhteis­ve­lal­le, EU-veroil­le ja EU-armei­jal­le. Jäsen­mai­den ei tule sysä­tä omia ongel­mi­aan mui­den mai­den hoi­det­ta­vik­si vaan jokai­sen jäsen­maan on vas­tat­ta­va talou­den­hoi­dos­taan itse. Jäsen­mak­suo­suuk­sia pitäi­si huo­mat­ta­vas­ti las­kea ja EU:n tuli­si trim­ma­ta hal­lin­to­him­me­li­ään koval­la kädel­lä. 

3) Paluu kaup­pa­liit­toon: EU:n tulee ottaa rei­pas askel taak­se­päin ja palau­tua euroop­pa­lais­ten kan­sal­lis­val­tioi­den väli­sek­si kaup­pa­lii­tok­si eikä poliit­ti­sek­si lii­tok­si, jos­sa epä­de­mo­kraat­ti­ses­ti valit­tu oli­gar­kia (EU-komis­sio) ajaa har­vo­jen etua. EU:n liit­to­val­tio­ke­hi­tys tulee pysäyt­tää. 

4) EU:n tulee kiris­tää raja­val­von­taa. Unio­nin ulko­ra­joil­la ei saa pääs­tää yhtään lait­to­mas­ti maa­han pyr­ki­vää siir­to­lais­ta läpi, vaan hei­dät tulee ottaa säi­löön ja palaut­taa koti­maa­han­sa. EU:n sisäl­lä tar­vi­taan myös raja­val­von­taa, jot­ta EU-kan­sa­lais­ten vapaa liik­ku­vuus saa­daan tur­vat­tua samal­la kun val­vo­taan lait­to­mien siir­to­lais­ten liik­kei­tä EU-mai­den välil­lä. 

5) Siir­to­lais­ten taa­kan­ja­ko on pysäy­tet­tä­vä. Jäsen­mai­den tulee päät­tää täy­sin itse maa­han­muut­to­po­li­tii­kas­taan eikä EU voi pakot­taa jäsen­val­tioil­le tie­tyn kiin­tiön ver­ran tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta tai pako­lai­sia. Sen sijaan EU:n tulee pys­tyt­tää vas­taan­ot­to­kes­kuk­sia unio­nin alu­een ulko­puo­lel­le, jos­sa tur­va­paik­ka­ha­ke­muk­set käsi­tel­lään. 

Fixit – eroon EU:sta 

Mikä­li EU:n liit­to­val­tio­ke­hi­tys ei ole pysäy­tet­tä­vis­sä, Suo­men tulee ottaa tar­vit­ta­vat aske­leet kan­sal­li­sen edun ja itse­näi­syy­den vaa­li­mi­sek­si. Eroa­mal­la EU:sta Suo­men suve­re­ni­teet­ti ennal­lis­tuu ja suo­ma­lai­nen perin­tö saa­daan säi­ly­tet­tyä tule­vil­le­kin suku­pol­vil­le. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so esit­tää seu­raa­van­lais­ta stra­te­gi­aa EU:sta pois­tu­mi­sek­si:

1) Suo­men on pysyt­tä­vä soti­las­liit­to Naton jäse­ne­nä ja pidet­tä­vä kiin­ni ase­vel­vol­li­suu­teen perus­tu­vas­ta maan­puo­lus­tuk­ses­ta. Suo­men Nato-jäse­nyys vie poh­jan EU-poli­tii­kal­ta, jos­sa Suo­men tuli­si suos­tua kaik­kiin sil­le epä­mie­lui­siin pää­tök­siin ulkoi­sen tur­val­li­suu­ten­sa takaa­mi­sek­si. Tämä myös hel­pot­taa Suo­men eroa­mis­ta EU:sta.

2) Säi­ly­te­tään vapaa kau­pan­käyn­ti EU:n kans­sa jää­mäl­lä sisä­mark­ki­noi­hin. Itse­näi­nen val­tio kyke­nee sol­mi­maan sopi­muk­sia, eikä se tar­vit­se ylem­pää tahoa päät­tä­mään sen puo­les­ta. 

3) Kor­va­taan euro uudel­la kan­sal­li­sel­la valuu­tal­la. Uusi valuut­ta oli­si kel­lu­va, mut­ta se voi­daan aluk­si sitoa euroon, jot­ta siir­ty­mä EU:n ulko­puo­lel­le hel­pot­tui­si.