Energia- ja ympäristöpolitiikka
Johdanto
Energia- ja ympäristöpoliittisen ohjelmamme kaksi päävaatimusta ovat ihmisen ja luonnon terveen suhteen edistäminen sekä Suomen energiaomavaraisuuden turvaaminen. Tunnustamme, että ilmastonmuutos on vakava maailmanlaajuinen ongelma, joka vaatii kansainvälisiä ratkaisuja. Arvostamme myös pyrkimyksiä suojella suomalaista luontoa, sillä kotimaisen luonnon suojeleminen on tärkeä osa kansallismielistä arvomaailmaa. Ilmastotoimet ja ympäristönsuojelu on kuitenkin toteutettava siten, ettei niistä koidu kohtuuttomia kustannuksia Suomen taloudelle ja suomalaisille kuluttajille.
Ihmisen ja luonnon terve suhde
Ihmisten ja luonnon välinen suhde on pidettävä terveenä. Kehittyvän ihmiskunnan tulee vaalia biodiversiteettiä ja luonnon elinvoimaisuutta, mutta ympäristönsuojelu ei saa myöskään muodostua esteeksi ihmiskunnan kehitykselle. On löydettävä tasapainoinen keskitie, jossa ihminen ja luonto elävät maailmassa rinnakkain. Terve luontosuhde lisää myös ihmiskunnan terveyttä, sillä luonto tarjoaa ihmisille kattavia virkistysmahdollisuuksia.
Ihmisten mahdollisuus nauttia luonnon antimista on turvattava Suomessa. Metsästys, kalastus sekä kotieläinten pitäminen ovat ihmisille luonnollisia aktiviteetteja, joten ihmisten mahdollisuuksia nauttia niistä ei tule kohtuuttomasti rajoittaa. Ei esimerkiksi ole tarkoituksenmukaista, että metsästyskauden pystyy estämään valittamalla toistuvasti kaatoluvista. Metsästyksen sabotointi on tehtävä mahdottomaksi. Tiukat rajoitukset ovat perusteltuja silloin, kun ne ovat välttämättömiä turvaamaan eläinlajien selviämisen Suomen luonnossa. Esimerkiksi tiukat kalastusrajoitukset Saimaalla ovat kannatettavia niin kauan, kun saimaannorpan selviäminen Suomessa on vaarantunut.
Esimerkki epäterveestä luontosuhteesta on tällä hetkellä susien ja ihmisten välinen suhde Suomessa. Susi on pitkään ollut Suomessa uhanalainen laji, mutta ehdoton metsästyskielto on tehnyt susista pelottomia, mistä seuraa ei-toivottuja susivierailuja ihmisten pihoilla ja kotieläinaitauksissa. Sudet muodostavat myös vaaran ulkona liikkuville lapsille. Tämä kaikki lisää ihmisten keskuudessa susivihaa ja houkutusta salametsästykseen. Susien kannanhoidollinen metsästys on välttämätöntä, jotta sudet voidaan opettaa karhujen tavoin pelkäämään ihmisiä ja välttämään kohtaamisia. Näin voidaan välttää haitalliset konfliktit kahden lajin välillä ja turvata kummankin lajin selviäminen ja hyvinvointi Suomessa.
Luonto on Suomen kansallisaarre. Vaikka ihmisten mahdollisuudet hyödyntää luontoa ja sen resursseja on turvattava, on myös varmistettava kaikkein arvokkaimpien luontokohteiden säilyminen tuleville sukupolville. Tämä on Suomessa turvattu hyvin suojelemalla arvokkaat luontokohteet. Näistä tehdyistä suojelupäätöksistä tulee voida poiketa ainoastaan kansallisesti taloudellisesti tai turvallisuuden kannalta painavien syiden pakottamina.
Ihmisillä on käytössään keinoja, joilla luonnollisten ekosysteemien hyvinvointia voi myös edesauttaa. Näitä keinoja tulee Suomessa myös käyttää. Esimerkiksi vesistöjen rehevöitymistä on torjuttava nykyistä pontevammin, ja vieraslajien torjuntaa tulee tehostaa merkittävästi. Haitalliset vieraslajit on mahdollisuuksien mukaan hävitettävä kokonaan Suomen luonnosta. Vastavuoroisesti uhanalaisten lajien, kuten järvilohen, istutuksia on jatkettava.
Terveeseen luontosuhteeseen kuuluu myös eläinten oikeuksien turvaaminen. Vaelluskaloille on taattava oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, minkä vuoksi kaikkien ihmisten vesistöihin rakentamien kulkuesteiden yhteyteen on ehdottomasti rakennettava kunnolliset kalatiet. Eläinten oikeudet koskevat myös kotieläimiä, joille on annettava mahdollisuuksien mukaan mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Myös julmat teurastusmenetelmät, kuten halal-teurastus, on Suomessa ehdottomasti kiellettävä, sillä ne eivät ole tarpeellisia eivätkä moraalisesti hyväksyttäviä.
Valkoposkihanhien alati kasvava levinneisyys ja sen maataloudelle aiheutuneet haitat tulee ottaa vakavasti. Valkoposkihanhista maanviljelylle aiheutuneet haitat kustantavat ELY-keskuksille useita miljoonia euroja vuosittain. Linnut vievät parhaimmillaan kolmanneksen sadosta ja vaikeuttavat maatalouden jo valmiiksi ahdasta asemaa omavaraisuuden takaajana. Keinot valkoposkihanhien kitkemiseen tulee olla käytännön kannalta realistisia.
- Turvataan ihmisten nautintaoikeus luontoon
- Mahdollistetaan suden kannanhoidollinen metsästys
- Suojellaan arvokkaimmat luontokohteet
- Tehostetaan vieraslajien torjumista ja uhanalaisten lajien istutuksia
- Pidetään huolta eläinten oikeuksista
Kaupungit viihtyisämmäksi viheralueilla
Luonnon ja kaupunkiasumisen välille on luotava symbioosi, sillä kaupunkien viihtyvyydestä on huolehdittava. Terve ihmisen ja luonnon välinen suhde koskee myös kaupunkiympäristöä, joka omalta osaltaan takaa suurten kaupunkien viihtyvyyden kaupungin asukkaille.
Puistot, keskuspuistot ja viheralueet sekä luonnonsuojelualueet toimivat kaupungeissa tärkeinä ekokäytävinä kaupunkiluontoon kuuluville eläimille, joten tällaisten ekokäytävien säilymisestä myös tulevaisuudessa on huolehdittava. Kaupunkien keskuspuistoja ei saa uhrata rakentamiselle, vaan on pidettävä huolta, että jatkossakin kaupunkilaisilla on mahdollisuus liikkua luonnossa myös omassa kotikaupungissaan.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä kaupunkialueiden vesistöjen puhtauteen ja vesistöjä käyttävien kalojen esteettömän kulun varmistamiseen. Kaupunkipurot ja kaupunkien läpi virtaavat joet ovat tärkeitä ekokäytäviä myös vaelluskaloille. Kalojen esteenä olevat padot ja rumpuputket on korvattava vaelluskalaystävällisemmillä vaihtoehdoilla. Näin varmistetaan paitsi kalakantojen säilyminen, myös kalastajien harrastusmahdollisuuksien säilyminen.
Kaupunkien viihtyvyyden ja kaupunkiluonnon säilymisen takaamiseksi on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin Suomen kaupunkiympäristöihin pesiytyneiden haitallisten vieraslajien hävittämiseksi. Suomen onkin ryhdyttävä pikimmiten toimenpiteisiin, joilla hävitetään esimerkiksi valkoposkihanhet ja kaupungeissa esiintyvät kesykanit kaupunkialueilta ja erityisesti kaupunkien viheralueilta. Myös hävitettyjen eläinten taloudellinen hyödyntäminen on sallittava. Vieraslajien hävittäminen ei koske pelkästään eläinlajeja vaan myös joitakin kasveja, kuten agressiivisesti leviäviä lupiineja ja jättipalsameja.
- Turvataan kaupunkien viihtyvyys riittävillä viheralueilla
- Poistetaan vaelluskalojen kulun esteet myös kaupungeista
- Hävitetään kaupungeista haitalliset vieraslajit
Energiaomavarainen Suomi
Suomi on saavuttamassa energiaomavaraisuuden lähivuosina. Energiaomavaraisuus on kyettävä myös säilyttämään mahdollisten kansainvälisten kriisien ja muiden poikkeustilanteiden aikana sekä puhtaan siirtymän jälkeisessä yhteiskunnassa, vaikka sähkön tarve kasvaisi merkittävästi nykyisestä.
Puhtaan siirtymän ja energiaomavaraisen yhteiskunnan tavoittelussa on turvauduttava ensisijaisesti kannattaviin ja käyttövarmoihin energiamuotoihin. Energiapaletti ei saa lähtökohtaisesti rakentua pelkästään sääriippuvaisten energiamuotojen, kuten tuuli- ja aurinkovoiman varaan. Sen sijaan on investoitava ensisijaisesti ydinvoimaan ja biopolttoaineiden käytön lisäämiseen. Tämän lisäksi turve ja fossiiliset polttoaineet, kuten kivihiili on säilytettävä energiapaletissa ainakin siltä osin, että niiden avulla voidaan varmistaa energian saatavuus ottamalla niitä muutaman päivän varoitusajalla käyttöön varavoimaksi. Turpeen osalta turvetuotannon jatkuminen on turvattava esimerkiksi energiatuilla ja verohelpotuksilla. Valtion on varmistettava turpeen varmuusvarastojen riittävyys. Fossiilisten polttoaineiden käytössä tulisi täyden kieltämisen sijaan keskittyä päästöjen vähentämiseen ja talteenottoon modernilla tekniikalla.
Suomeen on rakennettava lisää ydinvoimaa, eikä ydinvoimaa pidä nähdä vain väliaikaisena ratkaisuna. Tällä hetkellä ydinvoima on käytössä olevista energiantuotantomuodoista tehokkain ja huoltovarmuudeltaan varmin. Ydinvoiman lisärakentamisen nopeuttaminen vaatii byrokratian purkamista ja ydinenergialain uudistamista vastaamaan nykypäivää myös pienydinvoiman osalta. Koska uraani on kuitenkin uusiutumaton luonnonvara, on myös tehtävä mittavia panostuksia muiden ydinpolttoaineiden, kuten toriumin kehittämiseen ja ydinvoiman hyötysuhteen parantamiseen. Ydinvoimalat kannattaa myös rakentaa lähtökohtaisesti rannikoille, jolloin jäähdytysvettä on helpommin saatavissa.
Biomassan käyttöä energiantuotantotapana tulee lisätä sen kotimaisuuden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi. Suomessa kasvaa enemmän metsää kuin sitä hakataan, joten on kestävää hyödyntää metsätaloutta nykyistä enemmän energiantuotannossa.
Tuulivoimalla voi olla tärkeä osa puhtaaseen energiaan siirtymisessä, mikäli sähkön tuottaminen tuulivoimalla on taloudellisesti kannattavaa ja tuulivoiman mahdolliset haittavaikutukset pystytään minimoimaan. Tuulivoiman mahdollisista haitoista onkin syytä puhua avoimesti, eivätkä tuulivoimalat saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa eläimille. Lisäksi tuulivoimaloiden sijoituspaikat on päätettävä siten, etteivät ne heikennä asuinalueiden viihtyvyyttä, ja tuulivoimaloita rakentavat yritykset on lainsäädännön avulla velvoitettava purkamaan tuulimyllyt niiden käyttöiän päätyttyä. Lisäksi lainsäädännön tulee velvoittaa tuulivoimaloiden jälkihuoltoon, sekä materiaalien vastuulliseen kierrätykseen. Tuulivoimalla tuotetun sähkön määrän epäsäännöllisyys on myös kompensoitava pitämällä reservissä tarpeeksi säätövoimaa sähköverkon vakauden turvaamiseksi. Tuulivoimalat ovat suuria teollisuuslaitoksia ja niiltä on vaadittava ympäristölupa.
Hyvä vaihtoehto apulämmitysmuodoksi ja hajautettuun sähköntuotantoon on aurinkovoima, jota voidaan hyödyntää niin sähkönä kuin lämpönä. Aurinkovoima tarjoaa kuluttajille parhaan keinon toimia sähkömarkkinoilla myös sähkön tuottajina ja myyjinä, mikä lisää sähkömarkkinoiden tasapuolisuutta ja joustavuutta. Aurinkolämmön käyttöä käyttöveden lämmityksessä ja päälämmitysjärjestelmän tukena tulisi lisätä. Aurinkovoima ei sisällä tuulivoiman tuomia haittoja ihmisille ja luonnolle ja sitä voidaan sijoittaa jo ihmisten käyttöön otetulle maalle. Aurinkovoimaa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti kannata sijoittaa viljapelloille, sillä myös ruoantuotanto Suomessa on turvattava.
Suomen on edistettävä energiaomavaraisuutta myös Euroopan unionissa. Unionin jäsenvaltioiden on suhtauduttava ilmastotoimiin realistisesti, jotta liian kunnianhimoiset ilmastotavoitteet eivät johda turvallisuusriskin muodostavaan riippuvuussuhteeseen ulkomaisesta energiasta.
Energiantuotannon lisäämistä kannattaa tukea erityisesti syrjäseuduilla, jonne sähköverkon rakentaminen ja sähkön siirtäminen on kalleinta. Sähkön pientuottajien määrän lisääminen parantaa sähkömarkkinoiden tasapuolisuutta sähkön ostajien ja myyjien välillä. Tavoitteena tulee olla, että mahdollisimman moni kuluttaja voi myös tuottaa sähköä joko omaan käyttöön tai verkkoon muille käyttäjille. Riittävä pientuotanto lisää energiantuotannon huoltovarmuutta.
- Rakennetaan Suomeen lisää ydinvoimaa
- Vältetään riippuvuutta sääriippuvaisista energiantuotantomuodoista
- Säilytetään fossiiliset polttoaineet huoltovarmuuden turvaavana vara- ja säätövoimana
- Edistetään energiaomavaraisuutta Euroopan unionissa
- Edistetään kuluttajien harjoittamaa energian pientuotantoa
Järkeviä ilmastotoimia
Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, jonka torjuminen on tärkeää. Ilmastotoimien pitää kuitenkin olla reiluja ja huomioida Suomen kaltaisten maiden erityiset olosuhteet. Liian kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ovat vahingollisia Suomen taloudelle ja suomalaisille kuluttajille. Lisäksi jos Suomessa teollisuus ajetaan alas ilmastotoimien nimissä, siirtyvät teollisuus ja sen tuomat työpaikat ja verotulot Suomesta niihin valtioihin, joissa ympäristölainsäädäntö on kevyemmin säänneltyä tai olematonta. Oikeanlainen ilmastopolitiikka voi ehkäistä tulevaisuudessa Suomeen suuntautuvaa ilmastopakolaisuutta.
Suomi ei tule olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Kunnianhimoisesta ilmastotavoitteesta kiinni pitäminen tulee aiheuttamaan kohtuutonta vahinkoa talousjärjestelmälle ja kuluttajille. Vuosilukujen sijaan tulee alkaa puhumaan kuluttajille ja yrityksille oikeudenmukaisista ilmastotoimista. Pienenä ja vähäisen pääoman valtiona Suomella ei ole varaa tehdä suuria energiapoliittisia virheitä vaan Suomen on seurattava isompien maiden tekemiä toimia ja vältettävä samoja virheitä.
Kuluttajia kohtuuttomasti kurittavista ilmastotoimista, kuten polttoaineen jakeluvelvoitteesta, polttoaineveron jatkuvasta kiristämisestä ja polttomoottoriautojen kieltämisestä, tulee luopua. Sen sijaan Suomen on edistettävä kansainvälisesti vaikuttavia ilmastotoimia, kuten hiilitulleja sekä energian korkeampaa hinnoittelua niihin maihin, jotka laiminlyövät ilmastonmuutoksen torjunnan sekä kieltäytyvät käyttämästä päästöttömiä energiamuotoja kuten ydinvoimaa.
Suomen maineen “puhtaan energian suurvaltana” pitää näkyä muuallakin kuin juhlapuheissa ja vaalilupauksissa. Sen tulee näkyä niin, että Suomen kansallinen energiastrategia tähtää suomalaisen huippuosaamisen vientiin maailmalle ja myös kilpailijamaiden omien energia-asenteiden muuttamiseen. Oman tarpeen täyttämisen lisäksi suomalainen osaaminen ja energiateknologia on yksi tulevaisuuden tärkeimpiä vientituotteita. Suuret energiahankkeet ja tilaukset vaativat materiaalien ja pääoman lisäksi runsaasti uuden työvoiman kouluttamista.
Energiasektorilla työperäisen maahanmuuton edistäminen on taloudellisesti kannattavaa, koska palkkataso on korkea ja osaajista käydään kainsainvälistä kilpailua. Paljon pitkään alalla toimineita ihmisiä jää myös työttömäksi energia-alan rakennemuutoksen myötä, jolloin on tärkeää että työntekijöille saadaan luotua väylät päivittää tarvittaessa osaamistaan ja päästä takaisin työelämään. Lisäksi Suomen oma energiapoliittinen linja on pidettävä selkeänä ja johdonmukaisena, jotta Suomi ei menettäisi puhtaan energian investointeja ulkomaille.
Kansainvälisillä ilmastofoorumeilla ja EU:ssa on herännyt huoli maailman suurimpien hiilinielujen kuten Amazonin sademetsän ja Suomen metsien kohtalosta. On epäoikeudenmukaista, että valtiot velvoitetaan ilman korvausta sosialisoimaan omat luonnonvaransa maailman yhteisiksi hiilinieluiksi. Vain tiettyjen maiden ei tulisi yksin kantaa ilmastonmuutoksen torjumisesta koituvia kustannuksia. Suomen on kansainvälisesti edistettävä politiikkaa, jossa merkittäviä hiilinieluja ylläpitävät valtiot saavat toiminnastaan myös rahallista korvausta omat hiilinielunsa jo hävittäneiltä valtioilta.
Suomi on Euroopan unionin metsäisin maa. Hiilinieluista ei saa Euroopan unionissa tehdä uutta välinettä tulonsiirtounionin edistämiseksi. Suomalaiset eivät saa joutua maksumieheksi vain siksi, että Suomi ei ole muiden EU-maiden tavoin hävittänyt hiilinielujaan jo aikaisemmin. Tämän lisäksi Suomen on myös edistettävä ympäristöystävällisen metsäteollisuuden vientiä muualle maailmaan, millä voidaan edistää hiilinielujen ennallistamista niissä maissa, joista ne on suureksi osaksi hävitetty.
Tällä hetkellä suuri osa puhtaan siirtymän vaatimasta kaivosteollisuudesta on siirtynyt Kiinaan ja kehitysmaihin, koska länsimaalaiset eivät halua kaivoksia naapuriinsa. Poliitikkojen on viestittävä kansalaisille paremmin kaivostuotannon välttämättömyys, sillä ilman elektroniikkateollisuuden vaatimia kaivosteollisuuden tuotteita, ei puhdas siirtymä ole mahdollinen. Materiaalien tuominen ulkomailta myös luo epäterveen ja geopoliittisesti hyvin vaarallisen riippuvuussuhteen.
Kaivosteollisuus voi Suomessa toimia merkittävänä puhtaan siirtymän nopeuttajana. Akkuteollisuudessa ja elektroniikassa tarvittavia mineraaleja ja maametalleja löytyy runsaasti myös Suomesta, joten niiden laajamittaisella hyödyntämisellä Suomi voi hyötyä merkittävästi. Kaivosteollisuuden tuotteita myymällä Suomi myös nopeuttaa puhdasta siirtymää myös muualla maailmassa. Kaivosten lupaprosesseja on nopeutettava, ja erinäisten järjestöjen mahdollisuutta kampittaa kaivoshankkeita pitkillä valituskierteillä on rajoitettava. Samalla kaivosyhtiöt on kuitenkin velvoitettava huolehtimaan kaivosalueiden vastuullisesta jälkihuollosta ja luonnon ennallistamisesta.
Suomen valtion on saatava tuntuva korvaus kansallisomaisuuden, kuten mineraalien myynnistä kansainvälisille suuryrityksille, joten kaivosveroa on nostettava merkittävästi. Ulkomaista rahoitusta toiminnassa voidaan hyödyntää, mutta kaivostoimintaa harjoittavien yritysten tulee olla rekisteröityneenä Suomeen. Suomessa tapahtuvan kaivostoiminnan on ensisijaisesti hyödytettävä suomalaisia ja kaivosalueen lähialueen asukkaita. Kaivosteollisuutta on valtiojohtoisesti kehitettävä suomalaisomisteisempaan suuntaan. Kaivosteollisuuden tuomasta verokertymästä on myös pidettävä kiinni.
Suomi tarvitsee investointeja myös mahdollisten uusien energiantuotantomuotojen, kuten fuusioenergian ja pienydinvoiman tutkimiseen. Suomessa on suunnitteilla monia puhtaan vedyn investointihankkeita, joten on syytä tutkia puhtaan vedyn myyntimahdollisuuksia muihin Euroopan maihin.
- Lopetetaan tarpeettoman kunnianhimoiset, taloutta ja kuluttajia vahingoittavat ilmastotoimet
- Siirrytään kansainvälisesti vaikuttaviin ja kuluttajien kannalta oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin
- Edistetään globaalia oikeudenmukaisuutta hiilinielujen suojelemisessa
- Edistetään puhdasta siirtymää vauhdittavan kaivosteollisuuden kasvua Suomessa
- Investoidaan vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimiseen
Sähköverkot ja kuluttajan oikeusturva
Sähkö on nyky-yhteiskunnassa edellytys ihmisarvoiseen elämään, joten valtion on viime kädessä turvattava sähkön saanti kansalaisilleen sekä energiamarkkinoiden oikeudenmukaisuus niin yrittäjille kuin myös kuluttajille.
Sähköverkkojen tulee olla täysin kotimaisessa omistuksessa, sillä ulkomainen omistus voi johtaa suomalaisten joutumiseen kohtuuttomien siirtohintojen uhreiksi, samalla kun itse toiminnasta voittoa tekevät ulkomaalaiset sijoitusyhtiöt suomalaisten kustannuksella. Myös hintakattoa sähkönsiirrolle tulee voida tapauskohtaisesti harkita.
Sähkömarkkinoilla myyjät ja ostajat eivät ole keskenään tasa-arvoisessa asemassa, jos sähkön myyjä voi säädellä tuotantoa pitääkseen sähkön hintaa korkealla, mutta ostaja ei voi vaikuttaa käyttämänsä sähkön määrään. Sähkön hintapiikkien estämiseksi tarvitaan korkean kysynnän aikoihin ja korkean tarjonnan aikana keinoja ohjata halpaa ylijäämäsähköä Power-to-X teknologioihin ja mahdollisesti myös erilaisiin sähköä varastoiviin energiantuotantomuotoihin. Sähkön hintakatto on myös voitava asettaa sellaisessa tilanteessa, jossa energian hinta nousee kohtuuttomaksi.
Suomen energiainfrastruktuurin on kestettävä myös ulko- ja turvallisuuspoliittiset kriisit. Energiainfran kunnossapidolle ja lisärakentamiselle elintärkeiden hankintojen toimitusketjut on suunniteltava niin, että esimerkiksi pakotteet eivät pysäyttäisi tärkeiden tarvikkeiden tuontia. Riippuvuussuhteiden syntymistä Kiinaan ja muihin länsimaihin vihamielisesti suhtautuviin autoritäärisiin valtioihin on estettävä, vaikka tarvikkeiden hankkiminen muualta tai tuottaminen itse olisi kalliimpaa.
Julkisen sektorin tarjoamat energiatuet on kohdistettava lähtökohtaisesti vain niille, joille ne ovat välttämättömiä kuluttajan tai yritysten oikeusturvan kannalta. Esimerkiksi mahdollisten energiakriisien aikana energiatukia on myönnettävä ensisijaisesti niille, joilla ei ole mahdollisuutta merkittävästi vähentää energiankulutustaan. Energiatukia on myös myönnettävä lähtökohtaisesti silloin, jos tuilla tehdyt toimenpiteet maksavat itsensä takaisin. Esimerkiksi sähkölämmityksestä luopumista on edistettävä, mikäli sillä voidaan välttää korkeiden sähkölaskujen lankeaminen valtion maksettaviksi mahdollisten sähkön hintapiikkien aikana.
Energiamarkkinoiden oikeudenmukaisuuden varmistaminen niin kuluttajille kuin myös yrityksille voi vaatia tulevaisuudessa myös innovatiivisia keinoja. On selvitettävä lainsäädännöllisiä keinoja, joilla voidaan varmistaa kaikille osapuolille oikeudenmukaisella tavalla energiaa tuottavien yritysten oikeusturva tilanteissa, joissa voimaloiden polttoaineiden hinta nousee kohtuuttomasti, mutta energiaa tuottavat yritykset ovat määräaikaisten sopimusten kautta sidottuja myymään energiaa halvalla.
- Pidetään energiainfrastruktuuri kotimaisessa omistuksessa
- Estetään sähkön hintapiikit säätövoimalla ja tarvittaessa hintakatolla
- Katkaistaan riippuvuussuhteet länsimaihin vihamielisesti suhtautuviin valtioihin