Mielipidekirjoitus: Vaihtoehdottomuus koituu vanhojen puolueiden kohtaloksi
Itävallassa käytiin sunnuntaina parlamenttivaalit, joissa suurimmaksi nousi maahanmuuttokriittinen FPÖ. Suomessa media on keskittynyt lähinnä uutisoimaan puolueen Venäjä-mielisyydestä ja historiasta. Naapurimaa Saksassa käydään ensi vuonna liittopäivävaalit, joissa povataan menestystä AfD:lle ja uudehkolle BSW:lle. Alkusoittoa tästä on muun muassa 32,8%:n tulos AfD:lle ja 15,8%:n tulos BSW:lle Thüringenin osavaltiovaaleissa.
Kyse ei suinkaan ole siitä, että itävaltalaisista tai saksalaisista olisi tullut entistä Venäjä-mielisempiä — ovathan näiden maiden puolueet, kuten muunkin Manner-Euroopan, olleet jo vuosikymmeniä naiiveja tai ainakin apaattisia Putinin terrorismille niin kauan kun maakaasu virtaa. Vastaus menestykseen löytyy näiden puolueiden sisäpolitiikasta: Kaikki ajavat huomattavasti tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ympäristössä, jota värittävät arkipäiväiset seksuaali- ja terroririkokset. Saksassa tolkumpi maahanmuuttopolitiikkaa saa vasemmiston sisälläkin kannatusta.
Kun levottomuus ja sekasorto valtaa alaa ja päättäjät elävät kuin mitään ei olisi tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, on eurooppalaisen äänestäjän vaihtoehdot vähissä. Poliittisilla paitsioilla ja taktisilla vaaliliitoilla liberaali konsensus ostaa itselleen lisäaikaa vallan kahvassa, mutta samalla todistavat sen, etteivät he välitä kansalaisten huolista. Siten myös äänestäjät ajetaan puolueisiin, jotka ovat suoraan tekemisissä Kremlin kanssa. Äänestäjiä on turha syyttää, sillä eiväthän he voi saavuttaa muutosta muutakaan kautta.
Muuttuneen yhteiskunnan haasteisiin on vastattava tai Euroopassa tullaan näkemään sellaisten puolueiden nousu, joka vaarantaa Suomen ja Euroopan ulkopoliittiset intressit.
Lauri Laitinen,
Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja