Isla­mi­saa­tio on uhka tasa-arvol­le

Yhteis­kun­nan isla­mi­soi­tu­mi­nen on suo­ra uhka tasa-arvol­le: mus­li­mi­mais­sa nais­ten pukeu­tu­mis­ta ja liik­ku­mis­ta rajoi­te­taan kun­nia­vä­ki­val­lan uhal­la eikä homo­sek­su­aa­li­suut­ta sal­li­ta. Isla­mi­nus­kos­ta luo­pu­neet ja sitä lou­kan­neet ran­gais­taan kuo­le­mal­la, joten islam ei kyke­ne luon­nos­taan muut­tu­maan.

Täl­löin ainoak­si vaih­toeh­dok­si jää län­si­mai­sen yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen itse­puo­lus­tus isla­mi­saa­tio­ta vas­taan. Asui­na­luei­den ghet­tou­tu­mi­nen on pysäy­tet­tä­vä ja isla­mis­min leviä­mi­nen on kit­ket­tä­vä anka­rin ottein. Ulko­mai­nen rahoi­tus suo­ma­lai­siin mos­kei­joi­hin ja rukous­huo­nei­siin on kiel­let­tä­vä ja radi­kaa­lim­pien mus­li­mien käyt­tä­mät bur­kat ja niqa­bit on kiel­let­tä­vä. Vas­taa­van­lai­sia kiel­to­ja löy­tyy esi­mer­kik­si Rans­kas­ta, Bel­gias­ta, Alan­ko­mais­ta, Tans­kas­ta, Sveit­sis­tä ja Itä­val­las­ta, jois­sa on alet­tu rea­goi­maan aktii­vi­ses­ti isla­mi­saa­tioon.