Herätyksen aika



24.2.2022 sodan uusi vaihe Ukrainassa alkoi. Sitä ennen Suomi ja suomalaiset olivat eläneet suhteellisen rauhassa Venäjän kanssa, vaikkakin maidemme välisestä yhteenotosta ei ole aikaa edes sataa vuotta. Matkan aikana moni ymmärsi ja tiesi tarkkaan, että Venäjä ei ole muuttunut mihinkään, se vain keräsi voimia. Osa poliittisesta eliitistä ja yritysmaailmasta oli sitonut lonkeronsa niin tiiviisti Venäjään, että jokainen, joka Venäjän uhasta huomautti, tuomittiin lähes säännöllisesti russofobiseksi tai sodan lietsojaksi. Senkin Nato-kiimaiset!

Näin jälkiviisaana voimme todeta, että ne, jotka Venäjän uhasta varoittivat, olivat oikeassa. Olisi kuitenkin paikallaan myös pyytää anteeksi. Pyytää anteeksi niiltä, jotka ovat nostaneet esiin niitä huolia, joita ei ole haluttu kuulla tai nähdä. Kiittäkäämme myös Puolustusvoimia siitä, ettei siellä ole sorruttu naiiviin uskoon rauhallisesta naapurista. Sen vuoksi meillä on tänään itsenäinen, suhteellisen rauhallinen ja vakaa Suomi.

Mutta mennään hetkeksi politiikan puolelle.

Suomessa kulttuurinen ja poliittinen ilmapiiri on muuttunut täysin vuosikymmenten saatossa. Kun vielä 1990-luvulla isänmaallisuus ja kansallismielisyys oli keskeisiä ajureita lähes kaikille suurilla puolueilla, niin 2010-luvulle tultaessa lähes kaikki olivat ne puheissaan ja ohjelmissaan hylänneet. Se ei ilmeisesti ollut trendikästä tai palvellut enää monikulttuurista maailmankuvaa, jossa valtioiden rajat häivytetään, vapaa liikkuvuus toimii täydellisesti eikä sotia ole.

Sota kuitenkin palauttaa paatuneimmankin globalistin ymmärtämään, että viime kädessä itsenäisen valtion paras turva on itsenäinen ja sisäisesti vakaa valtio. Kukaan muu ei hädän hetkellä tule pelastamaan, kun p*ska osuu tuulettimeen. Tämän todellisuuden Ukraina on joutunut kohtaamaan, vaikka lännen maat ovatkin solidaarisuuden nimissä valaisseet monumentteja ja lähetelleet patruunoita ja sinkoja.

Se ei kuitenkaan riitä. Maanpuolustuksessa on kyse kaiken kaikkiaan halusta puolustaa ja taistella vapauden ja itsenäisen maan puolesta. Puolustat siis arvojasi ja lähimmäistäsi –  oikeutta elää vapaana.

Uskon aidosti, että Venäjän propagandan tavoitteena on ollut myös isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden heikentäminen. Annan muutamia esimerkkejä, niistä kaikki toimivat eri tasoilla ja vaikuttavat erilaisiin ryhmiin maamme sisällä. En usko hetkeäkään, että Venäjä olisi kohdistanut vaikuttamistaan vain kuuluisaan äärioikeistoon. Jos joku niin uskoo, hän lienee hyödyllinen idiootti tai palkattu hyödyllinen idiootti.

Esimerkkejä:

– palkkaa isolla rahalla keskeisiä poliittisia toimijoita edistämään hankkeita
– vaikuta keskusteluun maanpuolustuksesta → pois asevelvollisuus, pois hävittäjät
– demonisoi isänmaallisuus, kansallismielisyys ja vahvista kuvaa demilitarisoinnista
– rakenna kansallismielisyydestä naurunalaista kuvaa eräiden sankareiden avulla
– syytä Nato-jäsenyyttä kannattavia Nato-trolleiksi tai ydinsodan kannattajiksi
– lobbaa Suomi Ottawan-sopimukseen kehitysmaa-argumentein
– keskity kollektiivisesti Yhdysvaltain sotarikoksiin, mutta sivuuta Venäjä ja sen liittolaiset
– syytä ei-vaikutusvaltaisia tahoja Venäjän etujen ajajaksi, käännä katse pois valtaapitävien toimista
– muistuta turvapaikanhaun hakemisen olevan universaali oikeus



Kaikki edellä mainitut esimerkit on nähty suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tavalla tai toisella. Katson, että Venäjän tavoitteena on ollut heikentää Suomen sisäistä koheesiota ja poliittista päätöksentekoa. Venäjän näkökulmasta heidän tavoitteiden edistäminen voidaan hoitaa minkä tahansa poliittisen ryhmittymän kautta. Mieluusti tietenkin niiden tahojen kautta, joilla valtaa on.

Siksi olisi enemmän kuin paikallaan, että myös suomalaisessa keskustelussa käsiteltäisiin avoimesti sitä, millä kaikilla mahdollisilla tavoilla Venäjä on meihin vaikuttanut. Vain kohtaamalla ikävät tosiasiat, voimme olla parempia ja kehittyä kansana.

Sunzi-niminen kiinalainen sotapäällikkö lausui kuolemattomat sanat:

”Tunne vihollisesi ja tunne itsesi, niin et kohtaa ainuttakaan tappiota edes sadan taistelun aikana.”

Väitän, että tuo on syytä pitää mielessä. Päätän kirjoituksen Mannerheimin sanoihin, jotka uskon edelleen olevan ajankohtaisia riippumatta siitä, että muutamalle HS:n tai Ylen kolumnistille tämä tuottaakin pahoinvointia:

Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.”

Miko Bergbom
puheenjohtaja
Perussuomalainen Nuoriso ry