Herä­tyk­sen aika

24.2.2022 sodan uusi vai­he Ukrai­nas­sa alkoi. Sitä ennen Suo­mi ja suo­ma­lai­set oli­vat elä­neet suh­teel­li­sen rau­has­sa Venä­jän kans­sa, vaik­ka­kin mai­dem­me väli­ses­tä yhtee­no­tos­ta ei ole aikaa edes sataa vuot­ta. Mat­kan aika­na moni ymmär­si ja tie­si tark­kaan, että Venä­jä ei ole muut­tu­nut mihin­kään, se vain kerä­si voi­mia. Osa poliit­ti­ses­ta elii­tis­tä ja yri­tys­maa­il­mas­ta oli sito­nut lon­ke­ron­sa niin tii­viis­ti Venä­jään, että jokai­nen, joka Venä­jän uhas­ta huo­maut­ti, tuo­mit­tiin lähes sään­nöl­li­ses­ti rus­so­fo­bi­sek­si tai sodan liet­so­jak­si. Sen­kin Nato-kii­mai­set!

Näin jäl­ki­vii­saa­na voim­me tode­ta, että ne, jot­ka Venä­jän uhas­ta varoit­ti­vat, oli­vat oikeas­sa. Oli­si kui­ten­kin pai­kal­laan myös pyy­tää anteek­si. Pyy­tää anteek­si niil­tä, jot­ka ovat nos­ta­neet esiin nii­tä huo­lia, joi­ta ei ole halut­tu kuul­la tai näh­dä. Kiit­tä­kääm­me myös Puo­lus­tus­voi­mia sii­tä, ettei siel­lä ole sor­rut­tu naii­viin uskoon rau­hal­li­ses­ta naa­pu­ris­ta. Sen vuok­si meil­lä on tänään itse­näi­nen, suh­teel­li­sen rau­hal­li­nen ja vakaa Suo­mi.

Mut­ta men­nään het­kek­si poli­tii­kan puo­lel­le.

Suo­mes­sa kult­tuu­ri­nen ja poliit­ti­nen ilma­pii­ri on muut­tu­nut täy­sin vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa. Kun vie­lä 1990-luvul­la isän­maal­li­suus ja kan­sal­lis­mie­li­syys oli kes­kei­siä aju­rei­ta lähes kai­kil­le suu­ril­la puo­lueil­la, niin 2010-luvul­le tul­taes­sa lähes kaik­ki oli­vat ne puheis­saan ja ohjel­mis­saan hylän­neet. Se ei ilmei­ses­ti ollut tren­di­käs­tä tai pal­vel­lut enää moni­kult­tuu­ris­ta maa­il­man­ku­vaa, jos­sa val­tioi­den rajat häi­vy­te­tään, vapaa liik­ku­vuus toi­mii täy­del­li­ses­ti eikä sotia ole.

Sota kui­ten­kin palaut­taa paa­tu­neim­man­kin glo­ba­lis­tin ymmär­tä­mään, että vii­me kädes­sä itse­näi­sen val­tion paras tur­va on itse­näi­nen ja sisäi­ses­ti vakaa val­tio. Kukaan muu ei hädän het­kel­lä tule pelas­ta­maan, kun p*ska osuu tuu­let­ti­meen. Tämän todel­li­suu­den Ukrai­na on jou­tu­nut koh­taa­maan, vaik­ka län­nen maat ovat­kin soli­daa­ri­suu­den nimis­sä valais­seet monu­ment­te­ja ja lähe­tel­leet pat­ruu­noi­ta ja sin­ko­ja.

Se ei kui­ten­kaan rii­tä. Maan­puo­lus­tuk­ses­sa on kyse kai­ken kaik­ki­aan halus­ta puo­lus­taa ja tais­tel­la vapau­den ja itse­näi­sen maan puo­les­ta. Puo­lus­tat siis arvo­ja­si ja lähim­mäis­tä­si –  oikeut­ta elää vapaa­na.

Uskon aidos­ti, että Venä­jän pro­pa­gan­dan tavoit­tee­na on ollut myös isän­maal­li­suu­den ja kan­sal­lis­mie­li­syy­den hei­ken­tä­mi­nen. Annan muu­ta­mia esi­merk­ke­jä, niis­tä kaik­ki toi­mi­vat eri tasoil­la ja vai­kut­ta­vat eri­lai­siin ryh­miin maam­me sisäl­lä. En usko het­keä­kään, että Venä­jä oli­si koh­dis­ta­nut vai­kut­ta­mis­taan vain kuu­lui­saan äärioi­keis­toon. Jos joku niin uskoo, hän lie­nee hyö­dyl­li­nen idioot­ti tai pal­kat­tu hyö­dyl­li­nen idioot­ti.

Esi­merk­ke­jä:

– palk­kaa isol­la rahal­la kes­kei­siä poliit­ti­sia toi­mi­joi­ta edis­tä­mään hank­kei­ta
– vai­ku­ta kes­kus­te­luun maan­puo­lus­tuk­ses­ta → pois ase­vel­vol­li­suus, pois hävit­tä­jät
– demo­ni­soi isän­maal­li­suus, kan­sal­lis­mie­li­syys ja vah­vis­ta kuvaa demi­li­ta­ri­soin­nis­ta
– raken­na kan­sal­lis­mie­li­syy­des­tä nau­ru­na­lais­ta kuvaa eräi­den san­ka­rei­den avul­la
– syy­tä Nato-jäse­nyyt­tä kan­nat­ta­via Nato-trol­leik­si tai ydin­so­dan kan­nat­ta­jik­si
– lob­baa Suo­mi Ottawan-sopi­muk­seen kehi­tys­maa-argu­men­tein
– kes­ki­ty kol­lek­tii­vi­ses­ti Yhdys­val­tain sota­ri­kok­siin, mut­ta sivuu­ta Venä­jä ja sen liit­to­lai­set
– syy­tä ei-vai­ku­tus­val­tai­sia taho­ja Venä­jän etu­jen aja­jak­si, kään­nä kat­se pois val­taa­pi­tä­vien toi­mis­ta
– muis­tu­ta tur­va­pai­kan­haun hake­mi­sen ole­van uni­ver­saa­li oikeus


Kaik­ki edel­lä mai­ni­tut esi­mer­kit on näh­ty suo­ma­lai­ses­sa poliit­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa taval­la tai toi­sel­la. Kat­son, että Venä­jän tavoit­tee­na on ollut hei­ken­tää Suo­men sisäis­tä kohee­sio­ta ja poliit­tis­ta pää­tök­sen­te­koa. Venä­jän näkö­kul­mas­ta hei­dän tavoit­tei­den edis­tä­mi­nen voi­daan hoi­taa min­kä tahan­sa poliit­ti­sen ryh­mit­ty­män kaut­ta. Mie­luus­ti tie­ten­kin nii­den taho­jen kaut­ta, joil­la val­taa on.

Sik­si oli­si enem­män kuin pai­kal­laan, että myös suo­ma­lai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa käsi­tel­täi­siin avoi­mes­ti sitä, mil­lä kai­kil­la mah­dol­li­sil­la tavoil­la Venä­jä on mei­hin vai­kut­ta­nut. Vain koh­taa­mal­la ikä­vät tosi­asiat, voim­me olla parem­pia ja kehit­tyä kan­sa­na.

Sunzi-nimi­nen kii­na­lai­nen sota­pääl­lik­kö lausui kuo­le­mat­to­mat sanat:

”Tun­ne vihol­li­se­si ja tun­ne itse­si, niin et koh­taa ainut­ta­kaan tap­pio­ta edes sadan tais­te­lun aika­na.”

Väi­tän, että tuo on syy­tä pitää mie­les­sä. Pää­tän kir­joi­tuk­sen Man­ner­hei­min sanoi­hin, jot­ka uskon edel­leen ole­van ajan­koh­tai­sia riip­pu­mat­ta sii­tä, että muu­ta­mal­le HS:n tai Ylen kolum­nis­til­le tämä tuot­taa­kin pahoin­voin­tia:

“Me tais­te­lem­me kodin, uskon­non ja isän­maan puo­les­ta.”

Miko Berg­bom
puheen­joh­ta­ja
Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so ry