Euroop­pa­lais­ten kan­sa­kun­tien päi­vä koit­taa vie­lä

Euroop­pa-päi­vä. Jäl­leen ker­ran juh­li­taan “euroop­pa­lai­sen pro­jek­tin” ete­ne­mis­tä. Vaan mikä tämä pro­jek­ti on, tosi­aan?

Se on pro­jek­ti, joka tasa­päis­tää moni­nai­set ja oma­laa­tui­set kan­sat ja val­tiot yhdek­si mas­sak­si. Se alis­taa kan­sal­li­sen pää­tök­sen­teon ja demo­kra­tian yli­kan­sal­li­sen kes­kus­hal­lin­non alai­suu­teen. Se vähät välit­tää toi­mi­vis­ta jär­jes­tel­mis­tä, mitä maat ovat aiko­jen saa­tos­sa kehit­tä­neet omien olo­suh­tei­den­sa mukai­sik­si vaan romut­taa ne omil­la direk­tii­veil­lään, oli kyse sit­ten met­sien­hoi­dos­ta tai pul­lo­jen palaut­ta­mi­ses­ta.

Mik­si mei­dän Suo­mes­sa pitää kär­siä Brys­se­lin elii­tin ymmär­tä­mät­tö­myy­des­tä ja välin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä?

Kan­sal­li­sen itse­mää­rää­mi­soi­keu­den kon­sep­til­le ei tun­nu­ta anta­van samal­la taval­la arvoa kuin enti­si­nä aikoi­na ja tämä näkyy poli­tii­kas­sa val­miu­te­na luo­vut­taa yhä vain lisää toi­mi­val­taa Euroo­pan unio­nil­le. Unio­nil­le halu­taan myön­tää lisää val­taa hal­lin­nol­li­ses­ti, mut­ta myös talou­del­li­ses­ti myön­tä­mäl­lä sil­le oikeus kerä­tä omia vero­ja. Toi­nen kuu­ma peru­na on unio­nin yhtei­nen velan­ot­to, jos­ta “ker­ta­luon­tei­se­na” esi­merk­ki­nä näh­tiin koro­na-ajan elpy­mis­pa­ket­ti. Ja lisää saman­kal­tai­sia väli­nei­tä tulee, jos euroin­toi­li­jat sai­si­vat yksin päät­tää.

Euroo­pas­ta ei saa kos­kaan tul­la liit­to­val­tio­ta. Kehi­tys koh­ti liit­to­val­tio­ta koi­tuu euroop­pa­lais­ten val­tioi­den itse­näi­syy­del­le kuo­le­mak­si. Päät­tä­jil­lä ei ole oikeut­ta luo­vut­taa toi­mi­val­taam­me pois pala palal­ta. Kan­sal­lis­mie­li­nen näkee moi­sen toi­min­nan käsit­tä­mät­tö­mä­nä rikok­se­na kaik­kea sitä työ­tä koh­taan, mitä maam­me itse­näi­syy­den eteen on teh­ty.

Kesä­kuun yhdek­säs päi­vä pide­tään Euroo­pan par­la­men­tin vaa­lit. Kan­na­tus­ky­se­lyi­den mukaan kaik­kein into­mie­li­sim­mät euro­par­la­ment­ti­ryh­mät oli­si­vat menet­tä­mäs­sä kan­na­tus­taan ja nousus­sa ovat voi­mat, jot­ka suh­tau­tu­vat “euroop­pa­lai­seen pro­jek­tiin” ter­veel­lä skekp­ti­syy­del­lä. Tämä on oikea suun­ta.

Euroop­pa­lais­ten kan­sa­kun­tien päi­vä koit­taa vie­lä. Euroop­pa-päi­vää en vie­tä.

Eetu Saa­ren­pää, pää­sih­tee­ri