Mik­si suden hen­ki ase­te­taan koi­ran hen­gen edel­le suo­ma­lai­ses­sa susi­po­li­tii­kas­sa?

Nykyi­sen petoe­läin­po­li­tii­kan puut­tei­den seu­rauk­se­na Suo­mes­sa tapah­tu­vien susi­va­hin­ko­jen mää­rä on nous­sut sie­tä­mät­tö­mäl­le tasol­le. Pel­käs­tään tämän syk­syn aika­na on var­ma tie­to aina­kin kah­des­ta­kym­me­nes­tä­nel­jäs­tä suden tap­pa­mas­ta koirasta.Sen lisäk­si sudet ovat tap­pa­neet mui­ta kotie­läi­miä, kuten kano­ja, kis­so­ja, lam­pai­ta sekä nau­to­ja.

Täl­lai­sen tilan­teen jat­ku­mi­nen on osoi­tus sii­tä, että niin petoe­läin­lain­sää­dän­tö kuin suden­kaa­to­lu­pia myön­tä­vät tahot eivät ole tilan­teen ja teh­tä­vien­sä tasal­la. Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kan­taa asias­ta huol­ta ja halu­aa herät­tää asias­ta laa­jem­paa ihmis­ten välis­tä kes­kus­te­lua.

Aina susi­po­li­tii­kas­ta kes­kus­tel­les­sa tuo­daan pöy­tiin luon­non­suo­je­lu­jär­jes­tö­jen edus­ta­jat ker­to­maan, kuin­ka uha­na­lai­nen laji suo­ma­lai­nen susi on. Tämä on vali­tet­ta­van epä­to­si väit­tä­mä, sil­lä Suo­mes­sa ja Venä­jän rajan taka­na elä­vät sudet ovat geneet­ti­ses­ti hyvin lähel­lä toi­si­aan, mikä tekee niis­tä käy­tän­nös­sä samaa popu­laa­tio­ta. Sen vuok­si on aivan tur­haa teh­dä ihmi­sen elä­mää tääl­lä Suo­mes­sa sie­tä­mät­tö­mäk­si yrit­tä­mäl­lä suo­jel­la eläin­la­jia, joka on erit­täin elin­voi­mai­nen. Itse asias­sa se on tur­han lisäk­si äärim­mäi­sen type­rää, talou­del­li­ses­ti vahin­gol­lis­ta ja äärim­mäi­sen vaa­ral­lis­ta.

Kun puhu­taan näis­tä ”luon­non­suo­je­li­jois­ta”, on tosia­sias­sa hei­dän mie­li­pi­tei­den­sä taka­na naii­vi aja­tus ”iha­nien pör­röis­ten met­sän eläin­ten” puo­lel­la ole­mi­ses­ta, tosi­asioi­den kama­luu­des­ta välit­tä­mät­tä. Nämä samat jär­jes­töt ovat olleet täy­sin hil­jaa täs­tä nyky­tah­ti­ses­ta koi­rien teu­ras­tuk­ses­ta­kin. On suo­ras­taan sur­ku­hu­pai­saa kat­sel­ta­vaa, kuin­ka sini­sil­mäi­sen pihal­la nämä tahot ovat­kaan todel­li­suu­des­ta. Ilmei­ses­ti sudel­la on suu­rem­pi oikeus elä­mään kuin lem­mik­ki­koi­ral­la.

Ilmei­nen rat­kai­su tilan­teen saa­mi­sek­si kuriin onkin, että susi pitää opet­taa taas pel­kää­mään ihmis­tä. Se tapah­tuu susi­kan­taa tiu­kem­min kont­rol­loi­mal­la ja häi­rik­kö­su­det ampu­mal­la. Ongel­ma onkin, kuin­ka näi­tä suden­kaa­to­lu­pia saa­tai­siin riit­tä­vä mää­rä, kun nyky­ään olem­me sidok­sis­sa niin voi­mak­kaas­ti kan­sain­vä­li­siin sopi­muk­siin. Ensi­si­jai­ses­ti kui­ten­kin kaa­to­lu­vat ovat Suo­men riis­ta­kes­kuk­sen taka­na ja hei­dän tuli­si­kin vii­meis­tään nyt kat­soa totuut­ta sil­miin ja myön­tää nii­tä lisää, jot­ta susi­ti­lan­ne ja susien häi­riö­käyt­täy­ty­mi­nen saa­tai­siin akuut­ti­vai­hees­sa kes­tä­väl­le tasol­le. 

Pit­käs­sä juok­sus­sa mei­dän on todel­la poh­dit­ta­va, mil­lai­siin kan­sain­vä­li­siin sopi­muk­siin mei­dän kan­nat­taa sitou­tua, kos­ka ei voi pysy­väs­ti olla niin, että meil­lä ei kan­sa­kun­ta­na ole oikeut­ta päät­tää omas­ta peto­po­li­tii­kas­tam­me.

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so tukee asian kor­jaa­mi­sek­si teh­tyä kan­sa­lais­aloi­tet­ta täy­sin voi­min.