Talous­po­li­tiik­ka

 

Perus­suo­ma­lai­sen Nuo­ri­so koros­taa talous­po­li­tii­kas­saan vas­tuul­lis­ta talou­den­pi­toa, mark­ki­noi­den vapaut­ta, vero­tuk­sen koh­tuul­lis­ta­mis­ta, yksi­lön oman vas­tuun koros­ta­mis­ta, tar­peet­to­man hol­houk­sen pur­ka­mis­ta sekä vii­me kädes­sä suo­ma­lai­sis­ta huo­leh­ti­van hyvin­voin­ti­val­tion puo­lus­ta­mis­ta.

Työl­li­syys ja toi­me­liai­suus ovat sekä toi­mi­van talou­den että kan­sal­li­sen hyvin­voin­tim­me perus­ta. Suo­ma­lai­sen talous­po­li­tii­kan tär­kein tavoi­te onkin työn­teon ja yrit­tä­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­nen sekä nii­hin kan­nus­ta­mal­la edis­tää kan­sal­lis­ta etuam­me eli suo­ma­lais­ten hyvin­voin­tia. 

Myös muun talous­po­li­tii­kan on olta­va kes­tä­vää, jot­ta suo­ma­lais­ta hyvin­voin­tia riit­tää jaet­ta­vak­si tule­vil­le­kin suku­pol­vil­le. Vain sitä voi­daan jakaa, mitä on jaet­ta­vak­si, ja jako­koh­tei­ta on pys­tyt­tä­vä lait­ta­maan tär­keys­jär­jes­tyk­seen. 

Val­tion roo­li 

Suo­men val­tion tär­kein teh­tä­vä on tur­va­ta suo­ma­lais­ten hyvin­voin­ti pait­si nykyi­syy­des­sä, myös tule­vai­suu­des­sa. Suo­mes­sa val­lit­see saman­ai­kai­ses­ti kor­kea vero­tus, kor­kea työt­tö­myys, mata­la syn­ty­vyys, pai­su­nut jul­ki­nen sek­to­ri, tois­ta vuo­si­kym­men­tä kes­tä­nyt kroo­ni­nen jul­ki­sen talou­den ali­jää­mäi­syys ja jat­ku­va vel­kaan­tu­mi­nen. Tilan­ne on kes­tä­mä­tön ja nega­tii­vi­set vai­ku­tuk­set koh­dis­tu­vat eri­tyi­ses­ti tule­viin suku­pol­viin, kos­ka vel­ka on lykät­tyä vero­tus­ta. Sik­si Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so pitää jul­ki­sen talou­den tasa­pai­no­tus­ta ja jul­ki­sen sek­to­rin rahan­käy­tön prio­ri­soin­tia vält­tä­mät­tö­mä­nä. Suo­men val­tion har­joit­ta­man talous­po­li­tii­kan tulee olla vas­tuul­lis­ta ja val­tion tulo­jen ja meno­jen tulee olla tasa­pai­nos­sa. Lii­an anka­ra verot­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan ole rat­kai­su, sil­lä kor­kea vero­tus hei­ken­tää työn­teon ja yrit­tä­jyy­den kan­nat­ta­vuut­ta sekä hidas­taa talous­kas­vua ja siten pie­nen­tää vero­tu­lo­ja. 

Jul­ki­sen sek­to­rin ei tule rahoit­taa suo­ma­lais­ten hyvin­voin­nil­le mer­ki­tyk­set­tö­miä meno­koh­tei­ta. Meil­le suu­ri jul­ki­nen sek­to­ri ei ole pyhä leh­mä, vaan tulon­siir­to­ja tulee voi­da tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti. Veron­ko­ro­tus­ten tie on kul­jet­tu Suo­mes­sa lop­puun, joten talou­den­pi­don vas­tuul­lis­ta­mi­sen on tar­koi­tet­ta­va myös jul­ki­sen sek­to­rin supis­ta­mis­ta. Tämä ei kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä edel­ly­tä suo­ma­lai­sil­ta leik­kaa­mis­ta, sil­lä mie­les­täm­me leik­kaus­ten tulee koh­dis­tua ensi­si­jai­ses­ti Suo­men ulko­puo­lel­le teh­tä­viin tulon­siir­toi­hin, kuten esi­mer­kik­si kehi­tys­a­puun ja Suo­mes­sa asu­vil­le ulko­maa­lai­sil­le tar­koi­tet­tui­hin pal­ve­lui­hin. Vas­tus­tam­me myös uusia tar­peet­to­mia ulko­mail­le teh­tä­viä tulon­siir­to­ja ja EU-mai­den yhteis­vel­ka­jär­jes­te­ly­jä. Alue­ta­sol­la vaa­dim­me, että var­sin­kin talou­del­li­ses­ti hei­kos­sa tilan­tees­sa ole­vat kun­nat ja hyvin­voin­tia­lu­eet kes­kit­tyi­si­vät vain ydin­teh­tä­viin­sä. 

Val­tio on kan­sa­lais­ten­sa etu­jär­jes­tö. Uskom­me sel­lai­seen hyvin­voin­ti­val­tioon, jon­ka teh­tä­vä­nä on pitää huol­ta apua tar­vit­se­vis­ta suo­ma­lai­sis­ta. Käy­tän­nös­sä tämä tapah­tuu tulon­siir­to­jen avul­la, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat hyvin­voin­ti­val­tion ole­mas­sao­lon. Mie­les­täm­me koh­tuul­li­set tulon­siir­rot ovat hyvin­voin­ti­val­tios­sa oikeu­tet­tu­ja, kun­han varo­ja käy­te­tään vas­tuul­li­ses­ti. Pal­ve­lui­den tavoit­tee­na tulee olla ihmis­ten omaeh­toi­sen toi­meen­tu­lon edis­tä­mi­nen eikä suo­ma­lai­sen hyvin­voin­ti­val­tion teh­tä­vä­nä ole olla koko maa­il­man sosi­aa­li­toi­mis­to.

Pidäm­me lisäk­si tär­keä­nä hyvin­voin­ti­val­tioon liit­ty­vien pal­ve­lui­den tehos­ta­mis­ta. Vaik­ka hyvin­voin­ti­val­tio huo­leh­tii­kin hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­vis­ta, tulee avun­tar­vit­si­joil­ta edel­lyt­tää myös vas­tuun­ot­toa omas­sa elä­mäs­sään. Täl­lä het­kel­lä sosi­aa­li­tur­va kil­pai­lee kan­nat­ta­vuu­des­sa mata­la­palk­kais­ten alo­jen kans­sa. Mie­les­täm­me työt­tö­mäl­tä työn­ha­ki­jal­ta tulee­kin edel­lyt­tää sosi­aa­li­tur­van vas­ti­nee­na aktii­vi­suut­ta.

Mie­les­täm­me puo­lue­po­liit­ti­sil­le jär­jes­töil­le mak­set­ta­vaa jul­kis­ta rahoi­tus­ta tulee yksin­ker­tais­taa. Esi­täm­me­kin, että nykyi­sin eril­li­ses­ti poliit­ti­sil­le nuo­ri­so­jär­jes­töil­le mak­set­ta­va tuki siir­ret­täi­siin suo­raan puo­lue­tuen alai­sek­si. Puo­lue­tu­keen on teh­tä­vä laki­sää­täi­nen mini­mio­suus nuo­ri­so­jär­jes­töil­le. 

Työn vas­taa­not­ta­mi­sen on olta­va aina kan­nat­ta­vaa, mikä edel­lyt­tää kan­nus­tin­louk­ku­jen pur­ka­mis­ta. Tämän edis­tä­mi­sek­si sosi­aa­li­tur­van pääl­le ansait­tu­jen lisä­tie­nes­tien ei tule vähen­tää sosi­aa­li­tur­vaa täy­si­mää­räi­ses­ti, vaan por­ras­te­tus­ti. Por­ras­ta­mi­nen kan­nus­tai­si otta­maan lyhyi­tä­kin työ­keik­ko­ja vas­taan ilman pel­koa sii­tä, että työn hyö­ty teki­jäl­leen nol­lau­tui­si tukien vähe­tes­sä. 

Opin­to­tu­ki­jär­jes­tel­män on mah­dol­lis­tet­ta­va työn­teon ja opin­to­jen yhteen­so­vit­ta­mi­nen. Opin­to­tu­ki­jär­jes­tel­mäs­tä on myös teh­tä­vä kan­nus­ta­vaa opin­to­tuen tulo­ra­jat pois­ta­mal­la ja sito­mal­la opin­to­tu­ki­kel­poi­suus tulo­ta­son sijas­ta opin­to­jen edis­ty­mi­seen. 

Vero­tus 

Suo­men koko­nais­ve­roas­tet­ta on alen­net­ta­va. Koko­nais­ve­roas­teem­me on yksi Euroo­pan ja OECD-mai­den kor­keim­mis­ta. Kor­kea veroas­te ilme­nee muun muas­sa vai­su­na talous­kas­vu­na, heik­ko­na kil­pai­lu­ky­ky­nä, mata­lam­pa­na osto­voi­ma­na ja jous­ta­mat­to­ma­na talou­te­na. 

Taval­li­sen pal­kan­saa­jan tulo­ve­ro­tuk­sen progres­sio­ta on loi­ven­net­ta­va. Suo­mes­sa jo kes­ki­tu­lois­ten kan­sa­lais­ten vero­taak­ka on suu­ri. Yksi­lö­ta­sol­la kor­kea vero­tus ja progres­sio tar­koit­ta­vat, että pal­kas­ta jää vähem­män käteen eikä lisä­työn vas­taa­not­ta­mi­nen kan­na­ta, kun kor­kea raja­ve­roas­te vie jopa yli puo­let jokai­ses­ta ansai­tus­ta lisäeu­ros­ta. Nykyi­nen uni­ver­saa­li lap­si­li­sä ja vero­tuk­sen lap­si­vä­hen­nys ovat lii­an pie­niä. Per­heel­lis­ty­mi­nen tulee ottaa vero­tuk­ses­sa huo­mioon entis­tä laa­jem­min. Suo­mes­sa on otet­ta­va käyt­töön vapaa­eh­toi­nen per­he­ve­ro­tus, jos­sa paris­kun­ta voi mak­saa veron­sa halu­tes­saan yhteen­las­ke­tuis­ta tulois­ta yksi­lö­ve­ro­tuk­sen sijaan. Avio­puo­li­soi­den välil­tä on pois­tet­ta­va lah­ja­ve­ro, kos­ka mah­dol­li­suus omis­taa esi­mer­kik­si per­heen asun­to puo­lik­si tar­jo­aa talou­del­lis­ta tur­vaa sil­le puo­li­sol­le, joka tie­naa tois­ta vähem­män tai ei ollen­kaan. Lisäk­si Suo­mes­sa on otet­ta­va käyt­töön per­heel­lis­ty­mis­tä aidos­ti kan­nus­ta­va vero­tuk­sen lap­si­vä­hen­nys Suo­men kan­sa­lai­sil­le, joka paran­tai­si kes­ki­luok­kais­ten­kin suo­ma­lais­ten talou­del­li­sia edel­ly­tyk­siä per­heel­lis­ty­mi­seen. Veron­ke­ven­nyk­set voi­daan kat­taa nii­tä seu­raa­val­la talou­del­li­sen toi­me­liai­suu­den lisään­ty­mi­sel­lä, jul­kis­ten meno­jen prio­ri­soin­nil­la ja ylei­sil­lä vero­po­li­tii­kan muu­tok­sil­la, kuten kor­vaa­mal­la osan val­tion tulois­ta muil­la veroil­la, kuten koti­mai­seen tuo­tan­toon kan­nus­ta­vil­la tul­li­ve­roil­la. Mikä­li Suo­mes­sa ote­taan käyt­töön maa­kun­ta­ve­ro, ei koko­nais­ve­roas­te saa nous­ta. 

Perus­suo­ma­lai­sen Nuo­ri­son mukaan työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen ja sää­tiöi­den eri­tyis­a­se­maa on tar­kas­tel­ta­va kriit­ti­ses­ti. Työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen ja sää­tiöi­den tar­peet­to­mien vero­va­pauk­sien pois­ta­mi­nen tuot­tai­si mer­kit­tä­viä sum­mia val­tiol­le, mikä mah­dol­lis­tai­si veron­mak­sa­jien vero­taa­kan keven­tä­mi­sen. 

Perin­tö­ve­ro on Suo­men epä­oi­keu­den­mu­kai­sin vero. Nykyi­nen jär­jes­tel­mä ei hyväk­syt­tä­väs­ti puo­lus­ta pie­ni­tu­lois­ten peri­jöi­den etu­ja tai riit­tä­väs­ti huo­mioi yri­tys­ten suku­pol­ven­vaih­dok­sia, sil­lä se hidas­taa varal­li­suu­den siir­ty­mis­tä suku­pol­vel­ta toi­sel­le. Esi­mer­kik­si perit­täes­sä autoa tai asun­toa pie­ni­tu­loi­set peri­jät jou­tu­vat lii­an usein talou­del­li­siin ongel­miin ja jopa nos­ta­maan lai­naa mak­saak­seen perin­tö­ve­ron. Perin­tö­ve­ro voi aiheut­taa omai­suu­den pak­ko­myyn­te­jä sekä vai­keut­taa eri­tyi­ses­ti met­sä­ti­lo­jen, maa­ti­lo­jen ja per­hey­ri­tys­ten suku­pol­ven­vaih­dok­sia. Perin­tö­ve­ro koh­dis­tuu usein omai­suu­teen, jos­ta on jo ker­taal­leen mak­set­tu vero­ja. Lisäk­si vero hei­ken­tää koti­mais­ta omis­ta­juut­ta ja pit­kän aika­vä­lin varal­li­suu­den muo­dos­tu­mis­ta. Met­sä­ta­lous ja maa­ta­lous ovat Suo­men talou­del­li­sen toi­me­liai­suu­den sekä huol­to­var­muu­den kul­ma­ki­viä, eikä nii­den jat­ku­vuut­ta tule vaa­ran­taa koh­tuut­to­mal­la vero­tuk­sel­la. Tämän vuok­si perin­tö­ve­ro on pois­tet­ta­va.

Autoi­lus­ta kerä­tyis­tä verois­ta ja mak­suis­ta on muo­dos­tu­nut val­tiol­le mer­kit­tä­vä tulon­läh­de, joil­la yllä­pi­de­tään pal­jon mui­ta­kin meno­koh­tei­ta kuin vain lii­ken­ne­verk­koa. Suo­men logis­tii­kas­ta val­tao­sa pyö­rii kumi­ren­kai­den varas­sa. Autoi­lun kus­tan­nus­ten pai­sut­ta­mi­nen hei­jas­tuu ihmis­ten arkeen, työs­sä­käyn­nin kan­nat­ta­vuu­teen ja teol­li­suu­den kil­pai­lu­ky­kyyn, eikä se siten ole kes­tä­vä tapa rahoit­taa hyvin­voin­ti­val­tio­ta. Pit­kien etäi­syyk­sien Suo­mes­sa autoi­lun kus­tan­nus­ten on olta­va koh­tuul­li­sia, mikä edel­lyt­tää nykyis­ten autoi­luun liit­ty­vien vero­jen ja mak­su­jen keven­tä­mis­tä. 

Yleis­ra­dion rahoit­ta­mi­sek­si kerät­tyä yleis­ra­dio­ve­roa tulee las­kea mer­kit­tä­väs­ti ja Yle:n toi­min­taa tulee supis­taa mer­kit­tä­väs­ti. Yle tuot­taa suu­rel­la kor­va­mer­ki­tyl­lä bud­je­til­laan muu­ta­kin kuin yleis­hyö­dyl­lis­tä ja yleis­ra­dio­yh­tiöl­le vält­tä­mä­tön­tä sisäl­töä. Ylei­sen peri­aat­teen on olta­va, että jul­kis­ra­hoit­tei­nen Yle toi­mii kau­pal­lis­ten kana­vien tar­jon­taa täy­den­täen, ei nii­tä kor­va­ten. 

Val­tio-omis­tus ja mono­po­lit 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo, että val­tion omis­tus­ten ja val­tiol­lis­ten mono­po­lien on perus­tut­ta­va tosia­sial­li­sel­le ja perus­tel­lul­le tar­peel­le. Suo­mes­sa on pyrit­tä­vä pur­ka­maan kan­sa­lais­ten tar­pee­ton­ta hol­hous­ta, mut­ta teh­tä­vä sitä myös toi­mien kan­san­ter­vey­del­li­set ja -talou­del­li­set vai­ku­tuk­set huo­mioi­den. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so halu­aa säi­lyt­tää Alkon mono­po­lin, jot­ta alko­ho­lin käy­tös­tä saa­ta­vat voi­tot voi­daan ohja­ta alko­ho­lin hait­to­jen ehkäi­se­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen. Tämän lisäk­si alko­ho­li­lain­sää­dän­nön ja vero­tuk­sen tuli­si osal­taan ohja­ta ihmi­siä ravin­to­la­ku­lu­tuk­seen ja sosi­aa­li­sem­paan juo­ma­kult­tuu­riin. Alko­ho­li­lain­sää­dän­nön ja vero­tuk­sen tuli­si osal­taan ohja­ta ihmi­siä ravin­to­la­ku­lu­tuk­seen ja sosi­aa­li­sem­paan juo­ma­kult­tuu­riin. 

Veik­kauk­sen tavoit­tee­na ei tule olla tuot­to, vaan peli­hait­to­jen ehkäi­sy. Suo­mes­sa run­saas­ti mai­nos­te­tuil­la uhka­pe­leil­lä ja niis­tä osin aiheu­tu­val­la ongel­ma­pe­laa­mi­sel­la on pait­si inhi­mil­li­siä, myös vaka­via talou­del­li­sia seu­rauk­sia. Kan­na­tam­me raha­pe­laa­mi­sen hait­to­jen vähen­tä­mi­sek­si raha­pe­li­ko­nei­den siir­tä­mis­tä pois kau­pois­ta eril­li­siin peli­sa­lei­hin ja kasi­noil­le. Lisäk­si haluam­me sel­vit­tää toi­mia, joil­la estet­täi­siin pää­sy ulko­mai­sil­le uhka­pe­li­si­vus­toil­le, mikä vah­vis­tai­si Veik­kauk­sen mono­po­lia­se­maa vas­tuul­li­sen pelaa­mi­sen jär­jes­tä­jä­nä. 

Ikä­ra­ken­ne ja huol­to­suh­de 

Suo­men väes­tö ikään­tyy. Työi­käi­sen ja työl­li­sen väes­tön suh­teel­li­nen osuus kaven­tuu suu­rem­pien ikä­luok­kien siir­tyes­sä eläk­keel­le ja syn­ty­vyy­den olles­sa ennä­tyk­sel­li­sen alhais­ta. Väes­tön ikään­ty­mi­nen on Suo­mel­le eri­tyi­ses­ti talou­del­li­nen haas­te, kos­ka hyvin­voin­ti­val­tion yllä­pi­tä­mi­nen edel­lyt­tää kor­ke­aa työl­li­syyt­tä. Jos huol­to­suh­de jat­kaa hei­ken­ty­mis­tään, käy nyky­laa­juis­ten pal­ve­lu­jen ja sosi­aa­lis­ten tur­va­verk­ko­jen kus­tan­ta­mi­nen vero­va­roin ennen pit­kää mah­dot­to­mak­si. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so ei pidä rea­lis­ti­se­na epäe­dul­li­sen huol­to­suh­teen kor­jaa­mis­ta maa­han­muu­tol­la. Vaik­ka maa­han­muut­to pape­ril­la kor­jai­si­kin väes­töl­lis­tä huol­to­suh­det­ta, niin eri­tyi­ses­ti huma­ni­tää­ri­nen ja mata­la­palk­ka-aloil­le koh­dis­tu­va maa­han­muut­to, joka muo­dos­taa suu­rim­man osan Suo­meen koh­dis­tu­vas­ta maa­han­muu­tos­ta, tosia­sias­sa hei­ken­tää talou­del­lis­ta huol­to­suh­det­ta. Talou­del­lis­ten hait­to­jen ohel­la hai­tal­li­nen maa­han­muut­to tuo muka­naan myös suo­ma­lais­ta yhteis­kun­taa rapaut­ta­via sosi­aa­li­sia ja kult­tuu­ril­li­sia lie­veil­miöi­tä. Maa­han­muu­ton on olta­va sekä talou­del­li­ses­ti että sosi­aa­li­ses­ti kes­tä­vää. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so esit­tää talou­del­li­sen huol­to­suh­teen kor­jaa­mis­ta maa­han­muu­ton sijaan koti­mai­sin kei­noin. Per­he- ja sosi­aa­li­po­li­tii­kal­la voi­daan vai­kut­taa syn­ty­vyy­teen ja per­hei­den var­hai­sem­paan perus­ta­mi­seen. Talou­del­li­seen huol­to­suh­tee­seen puo­les­taan voi­daan vai­kut­taa maa­han­muut­to­po­liit­ti­sin kei­noin, kuten hai­tal­lis­ta maa­han­muut­toa vähen­tä­mäl­lä, kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­mäs­tä luo­pu­mal­la ja saa­ta­vuus­har­kin­nan kor­keil­la tulo­ra­joil­la. Huol­to­suh­teen hei­ken­ty­mi­sen aiheut­ta­mia tulo­me­ne­tyk­siä voi­daan kom­pen­soi­da prio­ri­soi­mal­la jul­ki­sia meno­ja.

Huol­to­suh­det­ta voi­daan paran­taa myös edis­tä­mäl­lä nuor­ten siir­ty­mis­tä työ­elä­mään. Suo­mes­sa nuo­ri­so­työt­tö­myys on kes­kei­sim­piä ver­rok­ki­mai­tam­me kor­keam­paa. Kas­vat­ta­mal­la nuo­ri­so­työl­li­syyt­tä sekä opin­to­tuen tulo­ra­jat pois­ta­mal­la kan­nus­tai­sim­me yhä useam­pia nuo­ria ja opis­ke­li­joi­ta toi­me­liai­suu­teen. 

Talou­del­lis­ta huol­to­suh­det­ta voi­daan paran­taa myös pur­ka­mal­la kan­nus­tin­louk­ku­ja. Tuki­jär­jes­tel­mää kan­nus­ta­vam­mak­si kehit­tä­mäl­lä voi­daan vähen­tää pit­kä­ai­kais­työt­tö­myyt­tä, joka mones­ti joh­tuu työn vas­taa­not­ta­mi­sen kan­nat­ta­mat­to­muu­des­ta. 

Työ ja yrit­tä­mi­nen 

Työ ja yrit­tä­jyys ovat hyvin­voin­nin perus­ta, sil­lä ne hyö­dyt­tä­vät pait­si teki­jöi­tään, myös ympä­röi­vää yhteis­kun­taa. Val­tio­val­lan onkin pyrit­tä­vä pur­ka­maan estei­tä työl­lis­ty­mi­sen ja yrit­tä­mi­sen tiel­tä sekä teh­tä­vä työn­teos­ta ja työl­lis­tä­mi­ses­tä kan­nat­ta­vam­paa. Työn­teon ja yrit­tä­mi­sen kan­nus­ta­vuu­teen voi­daan vai­kut­taa pait­si sään­te­lyl­lä, myös vero­tuk­sel­la. 

Val­tion teh­tä­vä on mah­dol­lis­taa pien­ten ja kes­ki­suur­ten yri­tys­ten kas­vu. Eri­tyi­ses­ti pien- ja mik­ro­y­ri­tys­ten kas­vua voi­daan tukea hel­pot­ta­mal­la lai­na­ra­hoi­tuk­sen saa­ta­vuut­ta ja korot­ta­mal­la arvon­li­sä­ve­rot­to­man lii­ke­vaih­don rajaa. Arvon­li­sä­ve­ro­ra­jan korot­ta­mi­nen 30 000 euroon vähen­täi­si yksi­tyis­yrit­tä­mi­sen byro­kra­ti­aa ja vas­tai­si EU-mai­den kes­ki­ta­soa. Samal­la se myös edis­täi­si ala­ti lisään­ty­vää osa-aikais­ta ja palk­ka­työn ohel­la yrit­tä­mis­tä. 

Työ on ihmi­sel­le paras­ta sosi­aa­li­tur­vaa, joten työl­lis­ty­mi­sen estei­tä on puret­ta­va. Val­tion on sel­vi­tet­tä­vä kei­no­ja työn­te­ki­jöi­den palk­kaa­mi­seen liit­ty­vien sivu­ku­lu­jen kuten työ­elä­ke­mak­su­jen alen­ta­mi­sek­si. Eri­tyi­ses­ti ensim­mäis­ten työn­te­ki­jöi­den palk­kaa­mi­nen on yrit­tä­jäl­le ris­kial­tis harp­paus. 

Suo­mes­sa tuli­si sel­vit­tää hen­ki­lö­koh­tai­sen kon­kurs­sin käyt­töön­ot­toa ja talou­del­li­sia vai­ku­tuk­sia. Moni nurin men­nyt yri­tys jät­tää jäl­keen­sä lop­pue­lä­mäk­seen yli­vel­kaan­tu­nei­ta ja mak­su­ky­vyt­tö­miä yrit­tä­jiä, joil­la ei ole talou­del­li­sia kan­nus­ti­mia nous­ta takai­sin jaloil­leen. Hen­ki­lö­koh­tai­nen kon­kurs­si toi­si rat­kai­sun entis­ten yrit­tä­jien kes­tä­mät­tö­mään vel­ka­taak­kaan. Se kos­ki­si vain yrit­tä­jiä, jot­ka ovat ajau­tu­neet tilan­tee­seen ulkoi­sis­ta, ei-rikol­li­sis­ta ja lii­ke­toi­min­taa huo­mat­ta­vas­ti han­ka­loit­ta­neis­ta syis­tä, kuten val­tio­joh­tois­ten rajoi­tus­toi­mien tai maa­il­man­laa­juis­ten krii­sien vuok­si. Hen­ki­lö­koh­tai­nen kon­kurs­si mah­dol­lis­tai­si entis­ten yrit­tä­jien paluun työ­mark­ki­noil­le ja uusien yri­tys­ten perus­ta­mi­sen. 

Kan­na­tam­me työ­eh­to­so­pi­mus­jär­jes­tel­mään liit­ty­vän byro­kra­tian tar­kas­te­lua, sil­lä sen kan­keu­des­ta voi aiheu­tua hait­to­ja Suo­men talou­del­le ja kas­vul­le. Kan­ke­aa jär­jes­tel­mää on tar­vit­taes­sa voi­ta­va uudis­taa esi­mer­kik­si pai­kal­lis­ta sopi­mis­ta lisää­mäl­lä. Pai­kal­li­sen sopi­mi­sen mah­dol­li­suut­ta tuli­si laa­jen­taa kos­ke­maan myös ei-jär­jes­täy­ty­nei­tä työ­nan­ta­jia, joi­hin mer­kit­tä­vä osa mik­ro­y­rit­tä­jis­tä kuu­luu. Kai­kis­sa työ­eh­dois­ta sopi­mi­sen mal­leis­sa on kui­ten­kin vält­tä­mä­tön­tä säi­lyt­tää työn­te­ki­jöi­den ja työ­nan­ta­jien väli­nen neu­vot­te­lu­yh­teys. Pai­kal­lis­ta sopi­mis­ta ei pidä toteut­taa vain ja ainoas­taan elin­kei­noe­lä­män ehdoil­la, vaan myös työn­te­ki­jöi­den neu­vot­te­lu­va­ra on tur­vat­ta­va. 

Työt­tö­myys­tu­ki­jär­jes­tel­män ei tule hei­ken­tää työl­lis­ty­mi­sen kan­nus­ti­mia. Työt­tö­män työn­ha­ki­jan on työt­tö­myys­tur­van vas­ti­neek­si itse osoi­tet­ta­va aitoa aktii­vi­suut­ta työn­haus­sa. Osa-aikai­sen­kin työn on olta­va kan­nat­ta­vam­paa, min­kä vuok­si ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van suo­jao­sa on palau­tet­ta­va. Myös nykyi­sen työt­tö­myys­kas­sa­jär­jes­tel­män uudis­ta­mis­ta on sel­vi­tet­tä­vä. Täl­lä het­kel­lä työt­tö­myys­kas­so­jen edun­saan­ti jakau­tuu epä­rei­lus­ti, sil­lä kas­so­jen yllä­pi­toon otta­vat osaa kaik­ki työl­li­set, mut­ta etu­ja saa­vat vain kas­so­jen jäse­net. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo, että yri­tys­tu­kia on voi­ta­va arvioi­da kriit­ti­ses­ti. Suo­men val­tion on jär­ke­vää tukea sel­lais­ta yrit­tä­jyyt­tä, jon­ka säi­ly­mi­nen Suo­mes­sa on tär­ke­ää ja joka tuot­taa uut­ta työ­tä, inno­vaa­tio­ta sekä inves­toin­te­ja. Yri­tys­tu­kia tar­kas­tel­taes­sa on tär­ke­ää ottaa huo­mioon myös huol­to­var­muus­nä­kö­kul­ma yhteis­kun­nan toi­min­nan kan­nal­ta kriit­tis­ten alo­jen suh­teen. Esi­mer­kik­si riit­tä­vä ruu­an ja ener­gian­tuo­tan­to sekä puo­lus­tus­teol­li­suus on säi­ly­tet­tä­vä Suo­mes­sa. 

Elä­ke­jär­jes­tel­mä


Suo­men elä­ke­jär­jes­tel­mä on menet­tä­nyt uskot­ta­vuut­taan monien nuor­ten sil­mis­sä. Jot­ta elä­ke­jär­jes­tel­män kes­tä­vyys ja suku­pol­vien väli­nen oikeu­den­mu­kai­suus voi­daan var­mis­taa, on jär­jes­tel­mää uudis­tet­ta­va mer­kit­tä­väs­ti. Täl­lä het­kel­lä eläk­kei­tä mak­se­taan Suo­mes­sa vuo­sit­tain mel­kein 40 mil­jar­dia euroa jois­ta val­tion osuu­det ovat yli kuusi mil­jar­dia, loput pää­asias­sa työ­eläk­kei­tä. Kart­tu­neet elä­keoi­keu­det on Suo­mes­sa näh­ty omai­suu­te­na, joka naut­tii Suo­mes­sa parem­paa omai­suu­den­suo­jaa kuin monis­sa muis­sa mais­sa. Kui­ten­kin käy­tän­nös­sä työ­eläk­keet ovat nykyi­sin Suo­mes­sa pal­kan­saa­jien rahoit­ta­maa sosi­aa­li­tur­vaa, sil­lä työ­eläk­keis­tä jopa noin 75% mak­se­taan täl­lä het­kel­lä työs­sä­käy­vien pal­kas­taan mak­sa­mis­ta elä­ke­mak­suis­ta ja loput elä­ke­ra­has­tois­ta. Mak­sus­sa ole­via eläk­kei­tä rahoit­ta­va pal­kan­saa­jien jouk­ko kui­ten­kin pie­ne­nee ikä­ra­ken­teen van­hen­tues­sa jat­ku­vas­ti samal­la kun eläk­keen­saa­jien mää­rä kas­vaa kas­va­mis­taan.

Suo­meen on sää­det­tä­vä elä­ke­kat­to, joka mää­rit­te­li­si ylä­ra­jan sil­le, kuin­ka pal­jon elä­ket­tä elä­ke­läi­nen voi enim­mil­lään saa­da. Tilas­tol­li­ses­ti elä­ke­läi­set ovat kes­ki­mää­rin Suo­men varak­kain ikä­ryh­mä. Vaik­ka elä­ke­läis­ten jou­kos­sa on pal­jon pie­nel­lä eläk­keel­lä elä­viä pie­ni­tu­loi­sia, on suh­teel­li­sen suu­ri osa elä­ke­läi­sis­tä var­sin hyvä­tu­loi­sia ja elä­ke­läis­ten jou­kos­sa on myös jopa usei­ta kym­me­niä tuhan­sia euro­ja kuu­kau­des­sa elä­ket­tä saa­via elä­ke­läi­siä. Leik­kaus var­sin varak­kai­den elä­ke­läis­ten eläk­kei­siin esi­mer­kik­si elä­ke­ka­ton tai kor­keim­pien eläk­kei­den nykyis­tä suu­rem­man vero­tuk­sen muo­dos­sa ei mer­kit­tä­väs­ti vai­kut­tai­si hei­dän toi­meen­tu­loon­sa ja elin­ta­soon­sa, mut­ta muu­tos paran­tai­si elä­ke­jär­jes­tel­män pit­kä­ai­kais­ta kes­tä­vyyt­tä huo­mat­ta­vas­ti ja lisäi­si elä­ke­jär­jes­tel­män luo­tet­ta­vuut­ta nuo­rem­pien ikä­pol­vien sil­mis­sä. Uudis­tuk­sen pidem­män täh­täi­men tavoit­tee­na tulee myös olla katon aset­ta­mi­nen myös elä­ke­mak­sui­hin siir­ty­mä­ajan ja elä­ke­jär­jes­tel­män vakaut­ta­mi­sen jäl­keen.

Elä­ke­ka­ton lisäk­si elä­ke­jär­jes­tel­mää tulee vakaut­taa niin kut­su­tul­la eläk­kei­den indek­si­jar­rul­la, joka on käy­tös­sä esi­mer­kik­si Ruot­sis­sa. Indek­si­jar­ru leik­kai­si työ­eläk­kei­den indek­si­ko­ro­tuk­sia aina sil­loin, kun elä­ke­mak­su­ja oli­si tar­peen korot­taa. Täl­löin mak­sus­sa ole­va työ­elä­ke las­ki­si eni­ten suu­ri­tu­loi­sil­la elä­ke­läi­sil­lä, mut­ta pie­ni­tu­loi­sem­pia elä­ke­läi­siä muu­tos ei kos­ki­si, sil­lä indek­si­jar­ru ei puut­tui­si kan­sa­ne­läk­kee­seen tai takuu­eläk­kee­seen.

Val­tion kus­tan­ta­mia Kelan eläk­kei­tä ei tule mak­saa maa­han­muut­ta­jil­le. On kes­tä­mä­tön­tä, että vain kol­men vuo­den asu­mi­sa­jal­la Suo­mes­sa maa­han­muut­ta­ja voi saa­vut­taa saman elä­ke­ta­son kuin pie­ni­tu­loi­nen suo­ma­lai­nen. Suo­men ei tule tar­jo­ta vas­tik­kee­ton­ta van­huu­den­tur­vaa ulko­mail­ta muut­ta­neil­le.

EU ja ulko­mai­set tulon­siir­rot

Suo­men on edis­tet­tä­vä euroop­pa­lai­ses­sa ja muus­sa kan­sain­vä­li­ses­sä yhteis­työs­sä omaa kan­san­ta­lou­del­lis­ta etu­aan. Tavoit­tee­na on itse­näis­ten euroop­pa­lais­ten val­tioi­den vapaa­kaup­pa­liit­to, ei nyky­muo­toi­sen EU:n kal­tai­nen poliit­ti­nen unio­ni. Itse­näis­ten kan­sal­lis­val­tioi­den Euroo­pas­sa yhteis­työ raken­tuu kaik­kia osa­puo­lia pal­ve­le­val­le kau­pal­le, mark­ki­na­ku­ril­le ja talou­del­li­sel­le toi­me­liai­suu­del­le – ei val­tioi­den väli­sil­le tulon­siir­roil­le. 

Suo­men on aktii­vi­ses­ti tor­jut­ta­va pyr­ki­myk­set EU- ja euro­mai­den väli­siin tulon­siir­to­jär­jes­te­lyi­hin. Suo­ma­lai­set eivät ole anta­neet suos­tu­mus­taan tulon­siir­tou­nio­nil­le eikä tulon­siir­rois­ta saa antaa muo­dos­tua muun euroop­pa­lai­sen talou­del­li­sen yhteis­työn ehto. Suo­mi ei ole vas­tuus­sa tois­ten val­tioi­den velois­ta, hei­kos­ta talou­den­hoi­dos­ta tai nii­den pelas­ta­mi­ses­ta mak­su­ky­vyt­tö­myy­del­tä. 

Perus­suo­ma­lai­sen Nuo­ri­son tavoit­tee­na on Suo­men hal­lit­tu luo­pu­mi­nen euros­ta ja paluu kan­sal­li­seen valuut­taan. Tun­nis­tam­me huo­len sii­tä, ettei Suo­mes­sa eikä EU:ssa ole varau­dut­tu raha­lii­ton kaa­tu­mi­sen mah­dol­li­suu­teen. Mah­dol­li­sel­la kaa­tu­mi­sel­la tuli­si väis­tä­mät­tä ole­maan kau­as­kan­toi­sia ja vai­keas­ti enna­koi­ta­via vai­ku­tuk­sia Suo­men talou­teen ja suo­ma­lais­ten hyvin­voin­tiin. 

Perus­suo­ma­lai­nen Nuo­ri­so kat­soo euron kes­kei­sek­si ongel­mak­si sen, ettei yhteis­va­luu­tal­la ole edel­ly­tyk­siä toi­mia ilman EU-mai­den väli­siä tulon­siir­to­ja. Jäsen­mai­den hol­ti­ton vel­kaan­tu­mi­nen ja vel­ko­jen hin­noit­te­lu muun kuin todel­lis­ten ris­kien perus­teel­la on luo­nut noi­dan­ke­hän, jos­sa rat­kai­sut yhteis­va­luu­tan ongel­miin luo­vat aina vain uusia ongel­mia. Talous- ja raha­liit­to vail­la mark­ki­na­ku­ria on jo syn­ty­jään epä­on­nis­tu­nut raken­nel­ma. 

Suo­men tulee koo­ta raha­po­li­tii­kan asian­tun­ti­jat yhteen ja käyn­nis­tää kan­sal­li­seen valuut­taan palaa­mi­seen varau­tu­mi­nen. Kan­sal­li­nen valuut­ta jous­taa krii­seis­sä ja antaa huo­mat­ta­vas­ti enem­män peli­va­raa hyvään talou­den­hoi­toon. Sen sijaan, että mak­sai­sim­me mui­den vir­heis­tä, haluam­me niin Suo­men kuin mui­den­kin val­tioi­den otta­van kan­sa­kun­ti­na vas­tuun sekä omis­ta vir­heis­tään että omis­ta onnis­tu­mi­sis­taan. 

Kehi­ty­sa­vun mak­sa­mi­nen ulko­mail­le on lope­tet­ta­va. Jos kehi­tys­a­pua anne­taan, tulee sen pää­asial­li­nen tar­koi­tus olla kehi­ty­sa­vun vas­taa­not­ta­ja­mais­ta läh­töi­sin ole­van hai­tal­li­sen maa­han­muu­ton vähen­tä­mi­nen esi­mer­kik­si hil­lit­se­mäl­lä koh­de­mai­den lii­al­lis­ta väes­tön­kas­vua ja paran­ta­mal­la nais­ten ja tyt­tö­jen ase­maa koh­de­mais­sa. Samal­la kehi­ty­sa­vun koh­de­mail­ta on edel­ly­tet­tä­vä mitat­ta­vis­sa ole­via tulok­sia näil­lä osa-alueil­la.