Mie­li­pi­de­kir­joi­tus: Per­sut ja peli­teo­ria

Talous­tie­teen nobe­lis­ti John Nash (1928–2015) tun­ne­taan ennen kaik­kea osal­lis­tu­mi­ses­taan peli­teo­rian kehit­tä­mi­seen. Hän kek­si peli­teo­reet­ti­sen käsit­teen ”Nas­hin tasa­pai­no”, joka tar­koit­taa tilan­net­ta, jos­sa kaik­ki pelin osal­lis­tu­jat mak­si­moi­vat oman hen­ki­lö­koh­tai­sen hyö­tyn­sä, eikä kukaan osal­lis­tu­jis­ta voi saa­vut­taa parem­paa lop­pu­tu­los­ta pel­käs­tään omaa stra­te­gi­aan­sa muut­ta­mal­la. Esi­mer­kik­si kau­pas­sa käy­mi­sen suh­teen Nas­hin tasa­pai­no mer­kit­si­si sitä, että jokai­nen asia­kas pyr­kii näpis­tä­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon hyö­dyk­kei­tä mak­si­moi­dak­seen oman etun­sa. Jos kukaan ei iki­nä näpis­täi­si mitään kau­pas­ta, kau­poil­la kului­si vähem­män resurs­se­ja var­tioin­tiin ja hen­ki­lö­kun­nan yllä­pi­tä­mi­seen. Kau­poil­la oli­si siis varaa myy­dä tava­raa hal­vem­mal­la. Yksit­täi­nen kau­pas­sa­kä­vi­jä ei kui­ten­kaan voi päät­tää, näpis­tä­vät­kö muut asiak­kaat siel­tä. Näin ollen yksit­täi­nen kau­pas­sa­kä­vi­jä ”hävi­ää” mui­hin näh­den, jos hän jät­tää näpis­tä­mät­tä sil­loin, kun muut näpis­tä­vät, mut­ta jos kaik­ki jät­tä­vät näpis­tä­mät­tä, kaik­ki voit­ta­vat. Hel­sin­gin Sano­mat uuti­soi, että Ruo­ho­lah­den K-super­mar­ke­tin itse­pal­ve­lu­kas­sois­ta jou­dut­tiin luo­pu­maan, kos­ka ne aiheut­ti­vat kym­me­nien tuhan­sien euro­jen vuo­si­tap­piot lisään­ty­neen näpis­te­lyn vuok­si. Täten kaup­paan piti pal­ka­ta nel­jä uut­ta työn­te­ki­jää työs­ken­te­le­mään kas­soil­la ja ennal­taeh­käi­se­mään näpis­tyk­siä läs­nä­olol­laan. Lisään­ty­neet hen­ki­lös­tö­ku­lut siir­ty­vät tie­tys­ti kulut­ta­ja­hin­toi­hin.

Elo­ku­vas­sa Kau­nis mie­li (2001) on koh­taus, jos­sa Nash kave­rei­neen istuu iltaa kapa­kas­sa. Kapak­kaan saa­puu vii­si nais­ta, jois­ta yksi on poik­keuk­sel­li­sen kau­nis ja loput tavan­omai­sen nät­te­jä. Nas­hin kave­rei­den mie­les­tä oikea stra­te­gia on, että jokai­nen käy tavoit­te­le­maan kil­paa kau­neim­man nai­sen suo­sio­ta, kos­ka ”yksi­löl­li­nen kun­nian­hi­mo pal­ve­lee yhteis­tä etua”. Nash jär­kei­lee, että jos he kaik­ki änkeä­vät yhtä aikaa viet­te­le­mään tätä kau­nein­ta nais­ta, he suo­laa­vat toi­sen­sa ja saa­vat kaik­ki ruk­ka­set. Sen jäl­keen he mene­vät jutut­ta­maan tämän kau­neim­man nai­sen nät­te­jä kave­rei­ta ja saa­vat myös ruk­ka­set, kos­ka kukaan nai­sis­ta ei halua toi­mia vara­vaih­toeh­to­na. Näin ollen paras lähes­ty­mis­ta­pa tilan­tees­sa on, että kukaan ei mene jut­te­le­maan nai­sis­ta kau­neim­mal­le, vaan jokai­nen menee erik­seen jut­te­le­maan jol­le­kin näteis­tä kave­reis­ta. Par­haa­seen lop­pu­tu­lok­seen ei siis pääs­tä, jos jokai­nen tekee vain sen, mikä on itsel­leen paras­ta, vaan kun jokai­nen tekee sen, mikä on sekä itsel­le että koko ryh­mäl­le paras­ta. Perin­tei­nen euroop­pa­lai­nen yksia­vioi­suu­den ihan­ne nou­dat­te­lee jok­seen­kin tätä logiik­kaa. Vali­tet­ta­vas­ti yhä useam­man ihmi­sen halut­to­muus tyy­tyä ja sitou­tua pit­kä­jän­tei­ses­ti yhteen koh­tuul­li­sen hyvään kump­pa­niin on län­si­mais­sa nos­ta­nut lap­set­to­muu­den, yksi­näi­syy­den ja avio­ero­jen mää­rää sekä las­ke­nut har­ras­te­tun sek­sin mää­rää.

Edel­lä mai­nit­tu­jen aihe­pii­rien lisäk­si myös suo­ma­lais­ta poliit­tis­ta kent­tää voi­si tar­kas­tel­la peli­teo­reet­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Suu­rin osa edus­kun­ta­puo­lueis­ta näyt­tää har­joit­ta­van vihe­liäis­tä epä­kan­sal­lis­ta etu­ryh­mä­po­li­tiik­kaa, jos­sa suo­si­taan sup­pei­ta etu­ryh­miä kan­sal­li­sen koko­nai­se­dun kus­tan­nuk­sel­la. Nämä puo­lu­eet saa­vat suo­si­mil­taan kup­pi­kun­nil­ta vas­ti­neek­si ääniä, ehdok­kai­ta ja vaa­li­ra­haa. Paras esi­merk­ki täs­tä kei­not­te­lus­ta on tie­tys­ti RKP. Se halu­aa taker­tua kyn­sin ja ham­pain kiin­ni pak­ko­ruot­siin ja ruot­sin kie­len pak­ko­syöt­tä­mi­seen yleen­sä­kin, kos­ka siten se voit­taa puo­lel­leen yksi­no­maan suo­men­ruot­sa­lai­sen väes­tön tuen. Toi­saal­ta, jos pak­ko­ruot­si lope­tet­tai­siin, sii­tä oli­si hyö­tyä myös suo­men­ruot­sa­lai­sil­le, kos­ka pak­ko­ruot­sin opet­ta­mi­seen ja oppi­mi­seen käy­tet­ty aika ja raha voi­tai­siin sijoit­taa johon­kin hyö­dyl­li­sem­pään, joka pal­ve­li­si kan­sal­lis­ta koko­nai­se­tua. Jalo­su­kui­sen vapaa­her­ra Adlerc­reutzin joh­dol­la RKP myös halu­aa edis­tää mah­dol­li­sim­man mas­sii­vis­ta maa­han­muut­toa, joka koos­tuu sekä hal­pa­työ­voi­mas­ta per­hei­neen että huma­ni­taa­ri­sis­ta onne­non­ki­jois­ta. Vaik­ka hei­dän aja­man­sa maa­han­muut­to on koko­nai­suu­te­na tar­kas­tel­len net­to­hai­tal­lis­ta Suo­men kan­nal­ta, se tar­jo­aa suo­men­ruot­sa­lais­ten omis­ta­mil­le yri­tyk­sil­le hal­paa ja nöy­rää työ­voi­maa. Samaan aikaan ruot­sin­kie­lis­ten kou­lu­jen segre­goin­ti suo­je­lee suo­men­ruot­sa­lais­ten omia lap­sia väes­tön­vaih­don muka­naan tuo­mal­ta rau­hat­to­muu­del­ta ja tur­vat­to­muu­del­ta. RKP edis­tää yksi­no­maan suo­men­ruot­sa­lais­ten lyhyen aika­vä­lin pin­ta­puo­li­sia tavoit­tei­ta, saa­vut­taen omal­ta osal­taan Nas­hin tasa­pai­non.

Täs­sä puo­lue­po­liit­ti­ses­sa pelis­sä häviä­jiä ovat tie­ten­kin ne, jot­ka pyr­ki­vät jalos­ti aja­maan kaik­kien suo­ma­lais­ten yhteis­tä koko­nai­se­tua, kun saman­ai­kai­ses­ti muut puo­lu­eet kes­kit­tä­vät voi­man­sa edis­tääk­seen voi­ma­pe­räi­ses­ti yksit­täis­ten etu­ryh­mien suo­ria int­res­se­jä. Kysei­siä häviä­jiä ovat perus­suo­ma­lai­set. Perus­suo­ma­lai­sil­la ei ole rik­kai­ta ja vai­ku­tus­val­tai­sia ins­ti­tuu­tioi­ta puo­lel­laan, kun taas dema­rit ja vasem­mis­to­liit­to saa­vat tukea ammat­ti­lii­toil­ta, kokoo­mus työ­nan­ta­ja­lii­toil­ta ja suu­ry­ri­tyk­sil­tä, RKP ruot­sin­kie­lis­ten sää­tiöil­tä ja niin edel­leen. Perus­suo­ma­lais­ten hal­li­tuk­ses­sa läpi saa­mat tavoit­teet hyö­dyt­tä­vät kaik­kia suo­ma­lai­sia, mut­ta nii­den tuot­ta­ma hyö­ty jakau­tuu tasai­ses­ti kai­kil­le ja on luon­teel­taan epä­suo­raa ja vai­keas­ti hah­mo­tet­ta­vaa. Esi­mer­kik­si sato­jen mil­joo­nien leik­kauk­set kehi­tys­a­puun eivät näy suo­raan kenen­kään pank­ki­ti­lil­lä, vaan ne tasa­pai­not­ta­vat val­tion talout­ta. Kuka siis oli­si val­mis lob­baa­maan ja voi­te­le­maan polii­tik­ko­ja kehi­ty­sa­vun leik­kaa­mi­sen puo­les­ta, kun sii­tä saa­ta­va hyö­ty sataa yhtei­seen laa­riin? Tulon­siir­to­jen leik­kauk­set puo­les­taan näky­vät kon­kreet­ti­ses­ti monen pie­ni­tu­loi­sen arkie­lä­mäs­sä, aiheut­taen poliit­ti­sia kus­tan­nuk­sia hal­li­tus­vas­tuus­sa ole­vil­le puo­lueil­le. Ne kui­ten­kin mah­dol­lis­ta­vat tule­vai­suu­des­sa vähäi­sem­män val­tio­ve­lan kas­vun, pie­nem­mät veron­ko­ro­tuk­set ja parem­mat kan­nus­teet töi­hin mene­mi­sel­le. Niis­tä saa­vu­tuk­sis­ta perus­suo­ma­lais­ten on kui­ten­kin tur­ha odot­taa saa­van­sa poliit­tis­ta kii­tos­ta.

Pitäi­si­kö kan­sal­lis­mie­lis­ten nuor­ten laka­ta yrit­tä­mäs­tä paran­taa tilan­net­ta, kun ainoa kan­sal­lis­mie­li­nen edus­kun­ta­puo­lue on näin vai­keas­sa ase­mas­sa? Sale­tis­ti ei. Aika on tie­tys­sä mie­les­sä mei­dän puo­lel­lam­me. Val­tion talous on edel­leen ali­jää­mäi­nen, joten tule­van vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen­kin on pak­ko teh­dä raju­ja leik­kauk­sia tai vaih­toeh­toi­ses­ti pääs­tää Suo­mi lui­su­maan itse­ään vah­vis­ta­vaan talou­del­li­seen syök­sy­kier­tee­seen. Vasem­mis­to­hal­li­tus rik­koi­si omia peri­aat­tei­taan näil­lä leik­kauk­sil­la, toi­sin kuin perus­suo­ma­lai­set. Heil­lä on siis vain huo­no­ja vaih­toeh­to­ja tar­jol­la pääs­tes­sään val­lan­kah­vaan. Lisäk­si väes­tön­vaih­don ede­tes­sä yhä useam­pi suo­ma­lai­nen saa kokea omis­sa nahois­saan sen seu­rauk­set. Tämä voi­mis­taa kan­sal­lis­mie­lis­tä ja maa­han­muut­to­vas­tais­ta ilma­pii­riä ja sen myö­tä perus­suo­ma­lais­ten kan­na­tus­ta. Jos lopul­ta kui­ten­kin isän­maam­me kaik­ki­nai­nen peri­ka­to on ker­ta kaik­ki­aan väis­tä­mä­tön­tä, aina­kin voim­me loh­dut­tau­tua sil­lä, että olem­me sen­tään olleet muka­na sitä estä­mäs­sä. Vaik­ka tari­na päät­tyi­si huo­nos­ti, ei ole saman­te­ke­vää, onko sii­nä oltu hyvien vai paho­jen puo­lel­la.

Mar­kus Vii­ta­la
Met­sä­ta­lous­in­si­nöö­ri
Pir­kan­maan PS-Nuo­ri­son 1. vpj.